Sanoo kuka tahansa, mitä tahansa liittyen munanjohtimien aukiolotutkimuksista missä tahansa keskustelufoorumilla, ÄLÄ USKO NIITÄ!
Tänään aamulla ennen omaa tutkimusaikaani, kävin vielä parit keskustelut netistä läpi liittyen tähän aukkaritutkimukseen. Kerkesin jo huokaista helpotuksesta, kun niin monet sanoivat olleensa positiivisesti yllättyneitä, kun ei tutkimus sattunutkaan.
Minut kutsuttiin huoneeseen jo 9.45. Sain jälleen Uuden Lääkärin. Yhtä ihana kuin edellinenkin lääkäri hormonipolilla. Kävimme nopeasti tilanteeni läpi ennenkuin minut käskettiin ottamaan pöksyt pois ja asettumaan tutkimuspedille. Samalla siinä kyselin, että sattuukohan tämä kovasti heitin vitsiä, että tuskin kukaan on koskaan kuollut tai pyörtynyt tähän tutkimukseen. Uusi Lääkäri oli mukava kertoessaan kokoajan mitä tekee, joten osasin odottaa aina erimoisia tuntemuksia.
Jos sinulla on edessäsi aukkaritutkmus, en suosittele lukemaan minun kokemustani.
Ensimmäinen säikähdys tuli, kun tämä näytti minulle katetrin, jonka kautta neste saatiin virtaamaan johtimiin. Pelkäsin, että sen laittaminen tuntuisi ikävältä, mutta eipä se tuntunut miltään. Katetrissa oleva tyhjiö täytettiin vedellä, jotta se saatiin pysymään tutkimuksen ajan paikoillaan. Seuraavaksi täytettiin ruisku keittosuolaliuoksella. Tässä vaiheessa Lääkäri mainitsi, että tämän ruiskuttaminen saattaa tuntua ilkeeltä. Kun kaikki muu oli valmiina, otettiin jälleen kerran käyttöön ultraäänilaite. Kun Lääkäri oli saanut näkymän vasemmalle munanjohtimiin oli aika ruiskuttaa vettä. Aluksi ei tuntunut missään...sitten se iski. Kuukautiskivut kertaa sata. Kipu oli niin pistävä ja tunsin kuinka se levisi nesteen liikuttua pitkin johtimia. En ole koskaan tuntenut vastaavanlaista kipua. En ymmärrä kuinka joillain kyseinen tutkimus on täysin kivuton. Lääkäri ei kuitenkaan nähnyt virtausta vasemmalla puolella ja päätti kokeilla välissä oikeaa puolta. "Ruiskutan nyt tätä vettä" - PAIN. Eikä virtausta. Siinä vaiheessa kerkesin vain hetkellisesti pelkäämään, että röörit ovat tukossa. Kipu kumminkin vei ajatuksen kokonaan puoleensa. Sitten kokeiltiin uudelleen vasemmalta puolelta. "Ja taas voi hieman sattua" - FUCKING PAIN. No nyt näkyi virtaus vasemmalla puolella ja virtaus oli kuulemma kaunista. Sitten oli vielä oikeanpuolen virtaus saatava näkyviin. Ensin ultraa väänneltiin ja käänneltiin, jotta munanjohdin saatiin hyvin ultrassa näkyviin. Olin jo niin kivuissani, että pelkkä ultravekottimen vääntely sattui. Lääkäri kyseli vähän väliä vieläkö kestän. Alitajuntani huusi LOPETA sillä tuntui ettei seksiä tekisi mieli seuraavaan vuoteen, kun taas sisäinen äitini huusi ANNA MENNÄ, päästään lähemmäksi omaa lasta. Niimpä vastasin joka kerta "joo kyllä vielä hengissä ollaan". Taas laitettiin vettä ruiskulla ja kipu levisi pitkin kroppaani. Puristin rystyset valkeana tutkimuspetiä ja mieleni teki huutaa. Yritin pitää vartaloni paikoillaan, jotta ultraaminen ei vaikeutuisi. Oli se aikamoinen työ etten kiemurrellut kivusta. Vieläkään lääkäri ei nähnyt virtausta ja näin kuinka tämä avasi uuden suolavesiliuosputelin ja tyhjensi sen ruiskuun. Tässä vaiheessa kerkesin hengähtämään hetkisen. Tämä ei kuitenkaan kauaa kestänyt vaan pian oli kipu taas levinnyt pitkin vartaloani. Eikä virtaus näkynyt vieläkään. Nyt kuitenkin lääkäri näki kipuni ja etten kauaa enää kestäisi. Niimpä hän totesi, että nesteen täytyy virrata johtimien läpi myös oikealla puolella, koska näkee sen kertyvän toisessa päässä vaikka itse virtausta ei saatu ultralla näkyviin.
Tutkimus lopetettiin ja sain mennä pukemaan pöksyjä päälle. Kipu oli edelleen aika kova. Samanlaista kuin ennen e-pillereitä aina kuukautisten aikaan. Pahinta oli kuitenkin tärinä ja pyörrytys. Sovimme kokeilevamme vielä terolutteja ja clomeja. Tällä kertaa kontrollikäyntien kera. Niimpä syön nyt kp15-24 teroja, sitten kp3-7 clomeja ja kp10 menen käymään kontrollissa. Jos kontrollissa ei nähdä vastetta clomeille, harkitaan pistoshoitoja.
Kun tuli aika lähteä työmaata kohti, jalat petti ja alkoi oksettamaan. Jouduin jäämään makoilemaan siihen tutkimushuoneen lattialle. Sanoin että taitaa jännitys purkautua kun tuli niin huono ja heikko olo. Lääkäri sanoi kuitenkin, että tutkimuksessa koettu kipu saattaa joskus tehdä tälläistä. Jotkut ovat pyörtyneet kun taas toisille ei tule mitään.
Että sellainen kokemus täällä!
~kp 9/? yk>1v~
28. tammikuuta 2013
27. tammikuuta 2013
Seksiä, jännitystä ja odotusta
Vihdoinkin voin huokaista, sillä 18.12.2012 alkaneet kuukautiset loppuivat vihdoin! Voitte uskoa mikä oli ensimmäinen ajatus, kun tämä ihme tuli huomattua. KYLLÄ. Seksiä ! Alitajuntani huusi kuumaa, irstasta seksiä koko aamupäivän, mutta joutui olemaan kiltisti, sillä meillä oli vieraita. Vieraiden lähdettyä pääsin vihdoin purkamaan yli kuukauden halut. Huh heijaa !
Mutta tästä iloisesta asiasta seurasi myös muutakin hyvää kuin seksiä. Pääsen huomenna menemään TAYSiin hormonipolille munanjohtimien aukiolotutkimukseen. Tämä hieman jännittää ja viime viikolla googlailinkin hieman muiden naisten kokemuksia kyseisestä operaatiosta enkä voi sanoa lukeneeni liikaa positiivisiä ajatuksia. Eräs oli kirjoittanut terve.fi:n foorumilla, että lääkäri oli joskus sanonut, että kaikista muista asioista kannattaa etukäteen etsiä tietoa ja googlailla paitsi aukkaritutkimuksesta. Mitä lääkäri tällä tarkoittaa jääköön kaikkien mietittäväksi. Tiedän vain mikä oma päälimmäinen ajatukseni oli...
Aloin syömään silloin 9.1.2013 terolutteja ja tämä kuuri kesti 10pv. Otin viimeisen teron 18.1. PE, jonka jälkeen menkat edelleen jatkuivat. (Hyvin hyvin hyyyyvin rasittava täti). 20.1. SU menkat jatkuivat huomattavasti runsaampina kuin aiemmin ja lisäksi sain vatsakrampit kaveriksi.
Soittelin sitten alku viikosta TAYSiin neuvontaan, että mitä pitäisi ajatella kun menkat edelleen jatkuvat terojen syönnistä huolimatta. Kysyin sairaanhoitajalta, että voinko laskea uuden kierron alkaneeksi, koska vuoto oli yhtäkkiä niin paljon runsaampaa ja menkkamaisempaa. Sairaanhoitaja naurahti hieman puhelimessa minulle, kun selitin koko tarinani yli kuukauden kestäneistä kuukautisista, teroluteista, lähetteestä labraan ja aukkaritutkimuksiin, ja totesi, ettei hänen koulutuksensa riitä nyt neuvomaan minua, vaan joutuu konsultoimaan lääkärin kanssa. Muutaman tunnin kuluttua sairaanhoitaja soitti minulle uudelleen ja sanoi konsultoineen ylilääkärin kanssa, joka oli sitä mieltä, että lasken uuden kierron alkaneen tuolloin sunnuntaina 20.1.. Näin ollen pääsin varaamaan aikaa labraan ja aukkaritutkimukseen.
Torstaina kävimme miehen kanssa verikokeessa labrassa. Labraan minun tuli hakeutua kp2-5 välisenä aikana ja ennen klo10 aamulla. Samalla suositeltiin miehen tulevan omia verikokeitaan varten. Miehestä otettiin yksi puteli verta, kun taas minusta vietiin 12 putelin verran verta. Siinä verikokeita ottanut sairaanhoitajakin hieman naureskeli, että jo on määrätty iso kasa verikokeita. Onneksi ei tarvittu kuin yksi pistos. (En ole mikään suuri neulojen fani.) Tuloksissa menee keskimäärin 2viikkoa
Aika huomiseen aukkaritutkimukseen on siis klo 10.00 ja sairaanhoitaja käski ottaa buranaa nassuun 30min ennen operaatiota. Koko jupakkaan menee noin 20-30min, mutta lääkäri käski varautumaan tuntiin, sillä koskaan ei voi olla varma aikataulun pitävyydestä. True that !
Huomisen aukkaritutkimuksen ja verikokeiden tulosten jälkeen uskon meidän pääsevän taas hieman lähemmäksi omaa onnellista perhettä ja perheenlisäystä.
Mutta tästä iloisesta asiasta seurasi myös muutakin hyvää kuin seksiä. Pääsen huomenna menemään TAYSiin hormonipolille munanjohtimien aukiolotutkimukseen. Tämä hieman jännittää ja viime viikolla googlailinkin hieman muiden naisten kokemuksia kyseisestä operaatiosta enkä voi sanoa lukeneeni liikaa positiivisiä ajatuksia. Eräs oli kirjoittanut terve.fi:n foorumilla, että lääkäri oli joskus sanonut, että kaikista muista asioista kannattaa etukäteen etsiä tietoa ja googlailla paitsi aukkaritutkimuksesta. Mitä lääkäri tällä tarkoittaa jääköön kaikkien mietittäväksi. Tiedän vain mikä oma päälimmäinen ajatukseni oli...
Aloin syömään silloin 9.1.2013 terolutteja ja tämä kuuri kesti 10pv. Otin viimeisen teron 18.1. PE, jonka jälkeen menkat edelleen jatkuivat. (Hyvin hyvin hyyyyvin rasittava täti). 20.1. SU menkat jatkuivat huomattavasti runsaampina kuin aiemmin ja lisäksi sain vatsakrampit kaveriksi.
Soittelin sitten alku viikosta TAYSiin neuvontaan, että mitä pitäisi ajatella kun menkat edelleen jatkuvat terojen syönnistä huolimatta. Kysyin sairaanhoitajalta, että voinko laskea uuden kierron alkaneeksi, koska vuoto oli yhtäkkiä niin paljon runsaampaa ja menkkamaisempaa. Sairaanhoitaja naurahti hieman puhelimessa minulle, kun selitin koko tarinani yli kuukauden kestäneistä kuukautisista, teroluteista, lähetteestä labraan ja aukkaritutkimuksiin, ja totesi, ettei hänen koulutuksensa riitä nyt neuvomaan minua, vaan joutuu konsultoimaan lääkärin kanssa. Muutaman tunnin kuluttua sairaanhoitaja soitti minulle uudelleen ja sanoi konsultoineen ylilääkärin kanssa, joka oli sitä mieltä, että lasken uuden kierron alkaneen tuolloin sunnuntaina 20.1.. Näin ollen pääsin varaamaan aikaa labraan ja aukkaritutkimukseen.
Torstaina kävimme miehen kanssa verikokeessa labrassa. Labraan minun tuli hakeutua kp2-5 välisenä aikana ja ennen klo10 aamulla. Samalla suositeltiin miehen tulevan omia verikokeitaan varten. Miehestä otettiin yksi puteli verta, kun taas minusta vietiin 12 putelin verran verta. Siinä verikokeita ottanut sairaanhoitajakin hieman naureskeli, että jo on määrätty iso kasa verikokeita. Onneksi ei tarvittu kuin yksi pistos. (En ole mikään suuri neulojen fani.) Tuloksissa menee keskimäärin 2viikkoa
Aika huomiseen aukkaritutkimukseen on siis klo 10.00 ja sairaanhoitaja käski ottaa buranaa nassuun 30min ennen operaatiota. Koko jupakkaan menee noin 20-30min, mutta lääkäri käski varautumaan tuntiin, sillä koskaan ei voi olla varma aikataulun pitävyydestä. True that !
Huomisen aukkaritutkimuksen ja verikokeiden tulosten jälkeen uskon meidän pääsevän taas hieman lähemmäksi omaa onnellista perhettä ja perheenlisäystä.
13. tammikuuta 2013
TAYS
Meillä oli viime keskiviikkona aika TAYSiin hormoonipolille. Voin sanoa, etten muista koska olisin viimeksi jännittänyt yhtä paljon kuin ennen tuota aikaa. Odotushuoneessa istuessa tunsin kuinka jännitys vain kasvoi ja kasvoi. Olimme vielä 20min etuajassa.
Kun vihdoin tuli aikamme ja meidät kutsuttiin sisään, pelkäsin kuollakseni että mitä tulevan pitää. Olo kuitenkin rauhottui, kun pääsimme itse keskustelun pariin. Rouva Lääkärimme oli todella ihana. Hän oli ihan oikeasti kiinnostunut (kuuluu nykyään hyvin harvan lääkärin työnkuvaan) meistä ja meidän ongelmistamme. Hän myös ymmärsi, ettemme halua enää vain odotella ja odotella, sillä takana on odottamista jo ihan tarpeeksi. Hän pistikin asiat etenemään hyvin. Sisäinen äitini alkoi jo suunnittelemaan kiitoskorttia kyseiselle lääkärille.
Keskustelimme aikaisemmista gynekologikäynneistäni ja sieltä saaduista avuista. Rouva Lääkäri ei ollut kovin mielissään siitä, että minulle on kahdesti jo määrätty clomifen-kuurit, mutta kertaakaan ei ole tutkittu lääkkeen vastetta kontrollikäynneillä. !
Eli muistakaa ! Jos teille määrätään clomifenejä, VAATIKAA kontrollikäynti ellei sitä automaattisesti tarjota.
TAYSissa minulle tehtiin jälleen kerran sisätutkimus ja otettiin samalla PAPA. Menkathan ovat kestäneet kevyet 27pv. (Vuoto alkoi 18.12.2012.) Kun Rouva Lääkäri aloitti sisätutkimuksen ultraamisella, naurahti tämä vähän ja totesi ettei menkat ole ihan heti loppumassa, kun edelleen on niin komean paksu limakalvo. Päässäni alitajuntani kirosi ja pärräsi, vieläkään ei päästä vaakamamboilemaan. Seuraavaksi Rouva Lääkäri totesi "Niin sullahan näitä rakkuloita on täällä.." ja ennenkuin tämä sai lauseensa loppumaan, näki hän ilmeestäni ettei minulla ollut hajuakaan siitä, mistä nyt puhutaan. "..niin tää näyttää ihan PCO:lta. Onko Rouva Gynekologi tai Uusi Gynekologisi puhunut sinulle mitään tästä gynekologikäynneilläsi?" Sisäinen äitini halusi huutaa ääneen ja lennättää kirosanoja halki ilman; "SIKSIKÖ EN OLE SAANUT OMAA NYYTTIÄNI VIELÄ?" "No ei kyllä oo ollut mitään puhetta koskaan...kenelläkään gynekologilla."
Päähäni tuli foorumeiden keskustelut PCO:sta ja muistin kuinka olen tuhannet kerrat pelännyt, että mitä jos minullakin... Onneksi Rouva Lääkäri lohdutti, ettei tässä nyt mistään täydellisestä lapsettomuudesta ole kyse, vaan tarvitaan vain pientä apua, jotta saadaan homma toimimaan.
Rouva Lääkäri olisi tehnyt minulle aukkaritutkimuksen, mutta menkkojeni vuoksi tämä ei onnistunut. Sitä ei voi tehdä vuodon aikana, koska tulehduksen mahdollisuus on liian suuri. Niimpä sovimme, että tulen heti, kun seuraavassa kierrossa vuoto loppuu. Samalla myös puhutaan siitä, että mitä jatkossa tehdään.
Menkkojen tasaamiseen sain reseptin terolutteja. Olen nyt keskiviikosta saakka syönyt yhden tabletin päivässä ja ilokseni olen huomannut, että täti on lähdössä vihdoinkin matkaan. Alitajunta taputtaa käsiään ja hymyilee samalla kun sisäinen äitini alkoi pakkaamaan tädin laukkuja.
Lisäksi saimme käskyn käydä verikokeissa...jälleen. Kun seuraava kierto alkaa, tulee meidän hakeutua verikokeisiin kierron 2.-5. päivien aikana. Myös mieheltä otetaan verikokeita.
Näillä jälleen mennään eteenpäin..
~kp27/54-90 yk >1,5v~
Kun vihdoin tuli aikamme ja meidät kutsuttiin sisään, pelkäsin kuollakseni että mitä tulevan pitää. Olo kuitenkin rauhottui, kun pääsimme itse keskustelun pariin. Rouva Lääkärimme oli todella ihana. Hän oli ihan oikeasti kiinnostunut (kuuluu nykyään hyvin harvan lääkärin työnkuvaan) meistä ja meidän ongelmistamme. Hän myös ymmärsi, ettemme halua enää vain odotella ja odotella, sillä takana on odottamista jo ihan tarpeeksi. Hän pistikin asiat etenemään hyvin. Sisäinen äitini alkoi jo suunnittelemaan kiitoskorttia kyseiselle lääkärille.
Keskustelimme aikaisemmista gynekologikäynneistäni ja sieltä saaduista avuista. Rouva Lääkäri ei ollut kovin mielissään siitä, että minulle on kahdesti jo määrätty clomifen-kuurit, mutta kertaakaan ei ole tutkittu lääkkeen vastetta kontrollikäynneillä. !
Eli muistakaa ! Jos teille määrätään clomifenejä, VAATIKAA kontrollikäynti ellei sitä automaattisesti tarjota.
TAYSissa minulle tehtiin jälleen kerran sisätutkimus ja otettiin samalla PAPA. Menkathan ovat kestäneet kevyet 27pv. (Vuoto alkoi 18.12.2012.) Kun Rouva Lääkäri aloitti sisätutkimuksen ultraamisella, naurahti tämä vähän ja totesi ettei menkat ole ihan heti loppumassa, kun edelleen on niin komean paksu limakalvo. Päässäni alitajuntani kirosi ja pärräsi, vieläkään ei päästä vaakamamboilemaan. Seuraavaksi Rouva Lääkäri totesi "Niin sullahan näitä rakkuloita on täällä.." ja ennenkuin tämä sai lauseensa loppumaan, näki hän ilmeestäni ettei minulla ollut hajuakaan siitä, mistä nyt puhutaan. "..niin tää näyttää ihan PCO:lta. Onko Rouva Gynekologi tai Uusi Gynekologisi puhunut sinulle mitään tästä gynekologikäynneilläsi?" Sisäinen äitini halusi huutaa ääneen ja lennättää kirosanoja halki ilman; "SIKSIKÖ EN OLE SAANUT OMAA NYYTTIÄNI VIELÄ?" "No ei kyllä oo ollut mitään puhetta koskaan...kenelläkään gynekologilla."
Päähäni tuli foorumeiden keskustelut PCO:sta ja muistin kuinka olen tuhannet kerrat pelännyt, että mitä jos minullakin... Onneksi Rouva Lääkäri lohdutti, ettei tässä nyt mistään täydellisestä lapsettomuudesta ole kyse, vaan tarvitaan vain pientä apua, jotta saadaan homma toimimaan.
Rouva Lääkäri olisi tehnyt minulle aukkaritutkimuksen, mutta menkkojeni vuoksi tämä ei onnistunut. Sitä ei voi tehdä vuodon aikana, koska tulehduksen mahdollisuus on liian suuri. Niimpä sovimme, että tulen heti, kun seuraavassa kierrossa vuoto loppuu. Samalla myös puhutaan siitä, että mitä jatkossa tehdään.
Menkkojen tasaamiseen sain reseptin terolutteja. Olen nyt keskiviikosta saakka syönyt yhden tabletin päivässä ja ilokseni olen huomannut, että täti on lähdössä vihdoinkin matkaan. Alitajunta taputtaa käsiään ja hymyilee samalla kun sisäinen äitini alkoi pakkaamaan tädin laukkuja.
Lisäksi saimme käskyn käydä verikokeissa...jälleen. Kun seuraava kierto alkaa, tulee meidän hakeutua verikokeisiin kierron 2.-5. päivien aikana. Myös mieheltä otetaan verikokeita.
Näillä jälleen mennään eteenpäin..
~kp27/54-90 yk >1,5v~
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)