Clomifen vol2.

Niinhän siinä sitten kävi, että täti tuli kylään viime viikolla. Kyllähän sitä vitutti aika suuresti, mutta ei ihan niin kovasti kun niinä päivinä, jolloin testit näytti negatiivista. Melkein hurrasin jo mielessäni, että nyt tärppäsi, kun laskin jostain syystä, että kp28 olisi menkkojen pitänyt alkaa eikä niitä näkynyt.

Sitten aloin laskemaan, (Kyllä, tässä pisteessä sitä nyt ollaan, että lasketaan tunteja. Voi apua.) että jos se vie sen 48h ovulaatiotestin näytettyä positiivista, että ovis oikeasti tapahtuu, niin ovis tapahtui tiistaina 27.12.. Ja tiistaista n.24h eli päästään keskiviikkoon, että mahdollinen hedelmöittyminen tapahtuu, niin eihän se täti ollut kuin yhden päivän myöhässä saapuessaan viime torstaina. Melko täsmällinen täti. Sisäinen äitini haistattaa tädille pitkät ja käskee painumaan hornan tuuttiin.

Lauantaina alkoi siis jälleen clomifen-kuurin syöminen. 1 x 2tabl kierron 3.-7. päivä. Ja jos nyt tästä kierrosta ei tärppää, niin pitää olla yhteydessä Rouva Gynekologiin. Minulla ei ole mitään tietoa siitä, että kuinka tästä sitten jatketaan. Täytyy toivoa parasta, että tämä olisi se meidän kierto. Alitajunta kun se nauraa päin naamaa että samaahan sitä toivottiin jo yk1.

Tässä on nyt pientä häähässäkkää vauvahaaveiden rinnalla. Ehkä kaikki keskittyminen häihin saa mieleni pois vauvanteosta ja ressaaminen asian suhteen vähenee.

~kp 5/32 yk5~

Testaamista ovulaation jälkeen

*Syvä huokaus*

En edes tiedä miten ja mistä aloittaisin...nyt mennään kp31/27-?. Tuttuun kärsimättömään tapaani olen testannut jo viikonlopusta saakka. LA yksi viiva. SU yksi viiva. MA yksi viiva. TI yksi viiva. Hitto!

Tätiä ei ole vielä näkynyt, mutta niin kova on vatsakipu välillä, että melkein kaksikerroin on pakko mennä. Monasti olen jo juoksu jalkaa mennyt vessaan, koska olen ollut sata varma, että nyt ne alkoi, nyt saapui täti kylään. Ei kuitenkaan ole vielä. Ovulaation puutteesta ei voi olla kyse. Oli niin kovat ovulaatiokivut silloin parisen viikkoa sitten. Ja oli se sunnuntai, kun ovistikku antoi selvän plussan. Lisäksi nännit ovat kosketusarat olleet oviksesta saakka ja ovat siis edelleen. Mitä kummaa tässä nyt taas tapahtuu!? Ajattelin päässeeni tästä epätietoisuuden piinasta clomien avulla, mutta en näköjään päässytkään. Tai voihan se olla, että olen vain liian hätäinen sekä kärsimätön ja täti kaahaa pihaan hyvinkin pian?

Heinäkuussa 2011 toivoin, että heti ensimmäisestä kierrosta tärppäisi. Ei kyllä tärpännyt ei. Eikä mikään ihmekkään, kun nyt vasta ovuloin tässä kierrossa ensimmäisen kerran pillereiden lopettamisen jälkeen! Tätä pelkäsin silloin yk1 aikaan, että vielä puolen vuoden päästäkin yritetään kynsin ja hampain. Ehkä yrittämistä pitäisi välttää, mutta helpommin sanottu kuin tehty. 

Kuka tahansa, joka kovasta vauvakuumeesta kärsii, tietää, että ainut asia mikä mielessä pyörii on kiertopäivät, ovulaatio, tärppääminen ja pikkuvauvat!

Jos nyt pystyisin menemään takaisin vuoteen 2008 ja pääsisin itseni luokse siihen päivään, jolloin pillerit menin hakemaan, ottaisin itseäni hartioista kiinni ja huutaisin "ÄLÄ HAE NIITÄ MYRKKYJÄ!" On varmasti monia ihmisiä, joille pillerit sopii mainiosti, eikä niiden lopettamisen jälkeen ole mitään ongelmaa saada kroppaa toimimaan entiseen tapaan. Sitten on ihmisiä kuten minä. Joiden kroppa ei palaudu vielä puolessa vuodessakaan normaaliin ilman lääkkeitä. Lisää lääkkeitä kroppaan vaan...

Nyt on hyvä sanoa "miksen kuunnellut äitiäni? Äiti oli niiiin oikeassa"

~yk31/27-? yk4~