Tänään kerroin vihdoin parhaalle ystävälleni suunnitelmastamme. Sanoin hänelle jo aiemmin, että minulla on hänelle asiaa, jonka haluan kertoa hänelle kasvotusten. Emme ole nähneet sen jälkeen kun päätöksen tein pari viikkoa sitten, eikä sen jälkeen kun mieheni kanssa vihdoin yhdessä päätimme, että nyt on aika. Tänään kun istahdimme autoon hän kysyi melko pian, että mikäs se asia oli, joka sinun piti kertoa. Jäädyin. En uskaltanutkaan kertoa. Sanoin, että kerron sitten myöhemmin.
Kun menimme kahville ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Alotin "en ole raskaana, jos sitä olet miettinyt", ja ystäväni sanoi, että oli miettinyt että asia saattaisi olla juuri tämä. Niinpä jatkoin "mutta pillereitä ei ole enää käytössä.". En tiedä näinkö ystäväni ilmeessä pientä kauhua vai oliko se iloa puolestani, mutta oma oloni helpottui heti. Vihdoin voin puhua asiasta parhaalle ystävälleni.
~kp7/? yk1~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti