TAYS antoi jälleen kerran huonoja uutisia. Ei ollu rakkulat kasvaneet. Isoimmat olivat sitä 8mm luokkaa jälleen. Lääkäri oli nyt sitä mieltä, että päätetään tämä kierto ja kokeillaan ensi kierrossa suuremmilla määrillä sekä clomeja että gonalia. Nyt täytyisi sitten syödä teroja, jotta saadaan menkat alkamaan.
hoh hoh...
26. huhtikuuta 2013
23. huhtikuuta 2013
Vielä kerran...
Eilen käytiin taas TAYSin ihmeellisessä maailmassa. Sisäinen äitini lähti kotiin itkien taas vaihteeksi. Eli ei ollut follikkeleita, jotka olisivat kasvaneet. Suurimmat olivat vaivaiset 7mm.
Lääkäri päätti kuitenkin, että koitetaan vielä kerran tässä kierrossa tuolla Gonalilla, mutta annosmäärää nostettiin taas puolella, eli 50UI/vrk vaihtui 75UI/vrk. Mennään taas perjantaina ultraan ja jos näkyy ettei mtn ole tapahtunut, niin tämä kierto päätetään ja uusi sotasuunnitelma tehdään ensi kiertoa varten.
Oli puhetta, että sitten ens kierrossa nostettaisiin clomien määrää tai vaihdetaan clomit toisenlaiseen lääkkeeseen, joka ajaa kuitenkin saman asian.
Minusta voisi olla ihan hyvä, jos kokeiltais jollain toisella lääkkeellä, kun tuon clomin toimimattomuus on nähty niin monesti minun kohdalla. Sisäinen äitini risti kädet puskalle kun puhuttiin taas clomien syömisestä. En edes ymmärrä miksi sitä lähdettiin kokeilemaan. Okei, koskaan ei tehty Koskiklinikalla ultrausta, että oltais nähty clomifenin vastine minun kohdalla. Kuitenkin oli se yksi kierto, jolloin clomit varmasti toimivat, kun sain positiivisen ovistestin tehtyä joulupäivänä. Muissa kierroissa kuitenkin ovistestit ovat pukanneet pelkkää negaa ja kierrot olleet reilusti päälle 60 päivää. Parhaimmillaan oltiin +90kp.
Eilen oli taas hieman alakuloinen olo, kun lähdettiin TAYSista kotiinpäin. Onneksi ei tarvinnut mennä enää töihin sieltä. Kyllä sitä tulee mietittyä, että mitähän pahaa sitä on tehnyt tässä tai edellisessä elämässä, että näin koetellaan? Miksi meillä kaiken saaminen on niin hirveän työn ja tuskan takana? Tuntuu ihan hirveen pahalta, kun tietää että vika on nyt minussa itsessä, ja minun takiani mieheni ei saa sitä kauan haluamaansa omaa lasta. Mitäs jos se päivä koittaa, kun mies ei enää jaksa näitä hoitoja eikä jaksa olla lohduttava olkapää minulle kun itken elämän vääryyttä?
Eräs ystäväpariskuntamme saa marraskuussa toisen lapsensa. Heidän pojastansa tulee tuolloin isoveikka. Hieman katkerana luin viestin, kun ystävä asiasta kertoi. Eihän se minulta ole millään tavalla pois, että toisille ne omat lapset suodaan helpommin, mutta minkäs ihminen tunteilleen voi?
~kp 23/45 yk>1,5v~
Lääkäri päätti kuitenkin, että koitetaan vielä kerran tässä kierrossa tuolla Gonalilla, mutta annosmäärää nostettiin taas puolella, eli 50UI/vrk vaihtui 75UI/vrk. Mennään taas perjantaina ultraan ja jos näkyy ettei mtn ole tapahtunut, niin tämä kierto päätetään ja uusi sotasuunnitelma tehdään ensi kiertoa varten.
Oli puhetta, että sitten ens kierrossa nostettaisiin clomien määrää tai vaihdetaan clomit toisenlaiseen lääkkeeseen, joka ajaa kuitenkin saman asian.
Minusta voisi olla ihan hyvä, jos kokeiltais jollain toisella lääkkeellä, kun tuon clomin toimimattomuus on nähty niin monesti minun kohdalla. Sisäinen äitini risti kädet puskalle kun puhuttiin taas clomien syömisestä. En edes ymmärrä miksi sitä lähdettiin kokeilemaan. Okei, koskaan ei tehty Koskiklinikalla ultrausta, että oltais nähty clomifenin vastine minun kohdalla. Kuitenkin oli se yksi kierto, jolloin clomit varmasti toimivat, kun sain positiivisen ovistestin tehtyä joulupäivänä. Muissa kierroissa kuitenkin ovistestit ovat pukanneet pelkkää negaa ja kierrot olleet reilusti päälle 60 päivää. Parhaimmillaan oltiin +90kp.
Eilen oli taas hieman alakuloinen olo, kun lähdettiin TAYSista kotiinpäin. Onneksi ei tarvinnut mennä enää töihin sieltä. Kyllä sitä tulee mietittyä, että mitähän pahaa sitä on tehnyt tässä tai edellisessä elämässä, että näin koetellaan? Miksi meillä kaiken saaminen on niin hirveän työn ja tuskan takana? Tuntuu ihan hirveen pahalta, kun tietää että vika on nyt minussa itsessä, ja minun takiani mieheni ei saa sitä kauan haluamaansa omaa lasta. Mitäs jos se päivä koittaa, kun mies ei enää jaksa näitä hoitoja eikä jaksa olla lohduttava olkapää minulle kun itken elämän vääryyttä?
Eräs ystäväpariskuntamme saa marraskuussa toisen lapsensa. Heidän pojastansa tulee tuolloin isoveikka. Hieman katkerana luin viestin, kun ystävä asiasta kertoi. Eihän se minulta ole millään tavalla pois, että toisille ne omat lapset suodaan helpommin, mutta minkäs ihminen tunteilleen voi?
~kp 23/45 yk>1,5v~
18. huhtikuuta 2013
Fuck fuck fuck fuck
Käytiin eilen ultrassa taas TAYSin ihmeellisessä maailmassa. Lääkäri oli sama kuin viime viikolla. Todella ihana lääkäri! Kyseli kovasti, että kuinka pistämiset ovat sujuneet ja onko tullut sivuvaikutuksia. Vastasin siihen sitten, että pistämiset ovat menneet ihan ok, kestää aina hieman, että uskallan pistää eikä mitään kummallisia sivuvaikutuksia ole ollut. Ainut että mielialat tuppaavat vaihtelemaan aika rankalla kädellä. Lääkäri myös kyseli, että onko ollut mtn tuntemuksia sitten viime tapaamisen ja onhan niitä ollut nyt pari päivää. Oikealta puolelta on pistellyt aika mukavasti. Ajattelin tämän olevan hyvä merkki...
Pitkään ei siinä höpötelty, kun lääkäri käski jo ottaa pöksyt pois ja ultraus aloitettiin. Ei mennyt kuin hetki ja lääkäri tokas että "ei täällä kyllä nytkään näy yhtäkään johtofollikkelia kummallakaan puolella." Sisäinen äitini aloitti jälleen dramaattisen parkumisen siinä tutkimuspenkillä. Lääkäri näytti ruudulta minulle kuinka pieniä rakkuloita oli ties kuinka monta, mutta suurimmat olivat n. 8-9mm kokoisia ja eilen mentiin kuitenkin jo kp17.
Siinä meni sitten hetki kun lääkäri mietti, että mitä sitä pitäisi tehdä ja päätti pyytää ylilääkärin käymään. Sama ylilääkäri-naikkonen kävi viime kierrossakin tutkimassa tilannettani, kun edellinen lääkärini mietti kovasti, että olinko jo ovuloinut niiden kahden käynnin välillä kun gonal-f oli ensimmäistä kertaa käytössä. Nytkin lääkärit siinä kovaan ääneen pohtivat, että olenkohan jo ovuloinut kun taas näkyi jotain nestettä munasarjoissa. Olin varmaan niin pettynyt, etten heti tajunnut sanoa tehneeni viime torstaista lähtien ovistestejä. Kun viimein asian sain tokastua, että olen tehnyt ovistestejä melkein viikon verran, niin lääkärit naurahtivat, että olisin toki voinut heti sanoa tämän, jotta turhalta pähkäilyltä olisi selvitty. Onneksi molemmat tuntuivat olevan vain hauskuuntuneita eivät sitä pahalla sanoneet.
Päätös oli ylilääkärin käsialaa jälleen, Gonal-f:n annosmäärä nostettiin seuraavaan asteeseen eli 50UI/pv. Ja pistän tuolla annoksella sunnuntaihin saakka ja maanantaina taas aika ultraan.
Lääkäri varmaan näki omasta ilmeestäni, että harmitus oli melko kova jälleen ja niin näki myös mieheni, joka kysyi lääkäriltä, että miksi edelleen mennään tällä lääkkeellä tai annosmäärää ei heti nosteta paljon suuremmaksi, kun se ei tunnu auttavan tällä tavoin. Selitys oli hyvä ja ymmärrettävä;
"Koska tarkoituksena on saada vain yksi tai korkeintaan kaksi johtofollikkelia kasvamaan, ei voida heti heittää suuria annoksia. Yhtään ei osata sanoa etukäteen kuinka ne munasarjat alkavat toimimaan lääkkeestä ja jos annos olisi liian suuri, voisi niitä follekkeleita kasvaa liian monta, mikä olisi sitten taas saman kanssa. Siksi täytyy etsiä sitä oikeaa annosmäärää, jotta saadaan vain se yksi tai kaksi follikkelia kasvamaan."
Nyt vaan toivotaan, että tämä suurempi annosmäärä tuottaisi jotain tulosta!
~kp 18/45 yk>1,5v~
Pitkään ei siinä höpötelty, kun lääkäri käski jo ottaa pöksyt pois ja ultraus aloitettiin. Ei mennyt kuin hetki ja lääkäri tokas että "ei täällä kyllä nytkään näy yhtäkään johtofollikkelia kummallakaan puolella." Sisäinen äitini aloitti jälleen dramaattisen parkumisen siinä tutkimuspenkillä. Lääkäri näytti ruudulta minulle kuinka pieniä rakkuloita oli ties kuinka monta, mutta suurimmat olivat n. 8-9mm kokoisia ja eilen mentiin kuitenkin jo kp17.
Siinä meni sitten hetki kun lääkäri mietti, että mitä sitä pitäisi tehdä ja päätti pyytää ylilääkärin käymään. Sama ylilääkäri-naikkonen kävi viime kierrossakin tutkimassa tilannettani, kun edellinen lääkärini mietti kovasti, että olinko jo ovuloinut niiden kahden käynnin välillä kun gonal-f oli ensimmäistä kertaa käytössä. Nytkin lääkärit siinä kovaan ääneen pohtivat, että olenkohan jo ovuloinut kun taas näkyi jotain nestettä munasarjoissa. Olin varmaan niin pettynyt, etten heti tajunnut sanoa tehneeni viime torstaista lähtien ovistestejä. Kun viimein asian sain tokastua, että olen tehnyt ovistestejä melkein viikon verran, niin lääkärit naurahtivat, että olisin toki voinut heti sanoa tämän, jotta turhalta pähkäilyltä olisi selvitty. Onneksi molemmat tuntuivat olevan vain hauskuuntuneita eivät sitä pahalla sanoneet.
Päätös oli ylilääkärin käsialaa jälleen, Gonal-f:n annosmäärä nostettiin seuraavaan asteeseen eli 50UI/pv. Ja pistän tuolla annoksella sunnuntaihin saakka ja maanantaina taas aika ultraan.
Lääkäri varmaan näki omasta ilmeestäni, että harmitus oli melko kova jälleen ja niin näki myös mieheni, joka kysyi lääkäriltä, että miksi edelleen mennään tällä lääkkeellä tai annosmäärää ei heti nosteta paljon suuremmaksi, kun se ei tunnu auttavan tällä tavoin. Selitys oli hyvä ja ymmärrettävä;
"Koska tarkoituksena on saada vain yksi tai korkeintaan kaksi johtofollikkelia kasvamaan, ei voida heti heittää suuria annoksia. Yhtään ei osata sanoa etukäteen kuinka ne munasarjat alkavat toimimaan lääkkeestä ja jos annos olisi liian suuri, voisi niitä follekkeleita kasvaa liian monta, mikä olisi sitten taas saman kanssa. Siksi täytyy etsiä sitä oikeaa annosmäärää, jotta saadaan vain se yksi tai kaksi follikkelia kasvamaan."
Nyt vaan toivotaan, että tämä suurempi annosmäärä tuottaisi jotain tulosta!
~kp 18/45 yk>1,5v~
11. huhtikuuta 2013
Kylläpäs se nyt testaa kärsivällisyyttä
Mikään yllätys ei taida olla kun kerron, että sisäinen äitini ei ole päässyt vielä virkkaamaan vauvanpeittoa tulevalle nyytilleen? Eli edelleen mennään huonoin uutisin ja pettymysten saattelemana.
Viime kierrossa söin clomeja ja sitten aloin pistämään gonalia parin päivän päästä viimeisestä clomista. Kun kävin ultrassa pistettyäni gonalit, oli lääkäri sitä mieltä, että olen jo ovuloinut. Kuitenkaan menkat eivät alkaneet sen 14 päivän päästä oletetusta oviksesta. Eli en ollut ovuloinut niiden kahden TAYS-reissun välissä vaikka lääkäriT niin uskoivat. Soittelin TAYSiin kp 32 kohdilla kun r-testit olivat negatiivisia eikä tätiä näkynyt. Sairaanhoitaja käski aloittaa teroluttien syömisen.
Meillä oli tulossa kuitenkin kylpyläreissu pääsiäisenä ja jos sinä päivänä olisin aloittanut terot kun sairaanhoitaja käski, olisi täti tullut mukaan kylpylään. Alitajuntani toivoi kylpylä viikonlopulta hieman jotain muuta kun tamppooneja ja siteitä! Päätin aloittaa terot sillain, että täti kaahaisi paikalle heti kylpyläreissun jälkeen.
Sitten alkoikin ihmeelliset vihlaisut munasarjojen seudulla ja monesti juoksin töissäkin vessaan ajatellen "tervetuloa täti". Aloin miettimään että josko en aloittaisi teroja, toivoin salaa olevani raskaana. Se taisi olla enemmänkin sisäinen äitini kuiskutusta korvallani "jospa sittenkin oot raskaana, voihan sitä melko myöhäänkin ovuloida!", kuin todellista uskoa tärppiin. Tämä sisäisen äitini kuiskutus vahvistui kokoajan kylpyläreissun lähentyessä, kun menkat eivät alkaneet, mutta vatsan kramppailu senkun jatkui. Myös nännit alkoi tulla todella araksi. Alitajuntani ei tästä ollut kuitenkaan pahana, vaan otti tilanteesta kaiken irti.
Tulimme kylpylästä pääsiäissunnuntaina, olisin halunnut testata jo silloin, mutta testejä ei ollut mukana eikä kyllä kotonakaan. Sunnuntaina emme kerenneet apteekkiin. Sovimme, että haemme maanantaina keskustasta r-testin ja teen testin TI. Maanantai aamuna minua kuitenkin odotti ikävä yllätys kun heräsin...täti oli tullut kylään. Sisäinen äitini jäi mököttämään koko päiväksi vessaan. Kierron pituudeksi tuli 45. En sitten tiedä koska olen ovuloinut viime kierrossa tai olenko ovuloinut laisinkaan...
Kierron 3 päivä aloin syömään jällleen clomeja. Uudelle kierrolle oli annettu ohjeeksi: kp3-7 clomeja 1 tabl/pv, kp8-10 gonal-f 37,5ml/pv ja kp11 ultra TAYSissa.
Tänään oli sitten tuo kp 11 ja aika TAYSiin. Olin paljon rauhallisempi TAYSiin menon suhteen kun aiemmin. En tiedä alanko olemaan niin täynnä jo pettymyksiä, että turrun? Odotin siis pahinta kun astuimme mieheni kanssa sisään odotushuoneeseen.
Saimme jälleen uuden lääkärin. Tämä lääkäri oli todella ihana ! Voi että kuinka paljon lääkäri pystyy vaikuttamaan koko tilanteeseen positiivisesti. Huomasin myös miehestäni, että tämä oli helpottunut kun saimme eri lääkäri kun kahdella aiemmalla kerralla. Valitettavasti odotukseni osui kohdalleen, ei yhtäkään johtofollikkelia. Lääkkeet eivät ole tehonneet toivotulla tavalla.
Sain uuden reseptin gonal-f injektionestettä, jota pistelen annoskoolla 37,5ml/pv seuraavan 6 päivän ajan. Seuraava ultra on ensi viikon keskiviikkona, jolloin toivottavasti päästään pistämään prgnyliä !!
~kp 11/45 yk>1,5v~
Viime kierrossa söin clomeja ja sitten aloin pistämään gonalia parin päivän päästä viimeisestä clomista. Kun kävin ultrassa pistettyäni gonalit, oli lääkäri sitä mieltä, että olen jo ovuloinut. Kuitenkaan menkat eivät alkaneet sen 14 päivän päästä oletetusta oviksesta. Eli en ollut ovuloinut niiden kahden TAYS-reissun välissä vaikka lääkäriT niin uskoivat. Soittelin TAYSiin kp 32 kohdilla kun r-testit olivat negatiivisia eikä tätiä näkynyt. Sairaanhoitaja käski aloittaa teroluttien syömisen.
Meillä oli tulossa kuitenkin kylpyläreissu pääsiäisenä ja jos sinä päivänä olisin aloittanut terot kun sairaanhoitaja käski, olisi täti tullut mukaan kylpylään. Alitajuntani toivoi kylpylä viikonlopulta hieman jotain muuta kun tamppooneja ja siteitä! Päätin aloittaa terot sillain, että täti kaahaisi paikalle heti kylpyläreissun jälkeen.
Sitten alkoikin ihmeelliset vihlaisut munasarjojen seudulla ja monesti juoksin töissäkin vessaan ajatellen "tervetuloa täti". Aloin miettimään että josko en aloittaisi teroja, toivoin salaa olevani raskaana. Se taisi olla enemmänkin sisäinen äitini kuiskutusta korvallani "jospa sittenkin oot raskaana, voihan sitä melko myöhäänkin ovuloida!", kuin todellista uskoa tärppiin. Tämä sisäisen äitini kuiskutus vahvistui kokoajan kylpyläreissun lähentyessä, kun menkat eivät alkaneet, mutta vatsan kramppailu senkun jatkui. Myös nännit alkoi tulla todella araksi. Alitajuntani ei tästä ollut kuitenkaan pahana, vaan otti tilanteesta kaiken irti.
Tulimme kylpylästä pääsiäissunnuntaina, olisin halunnut testata jo silloin, mutta testejä ei ollut mukana eikä kyllä kotonakaan. Sunnuntaina emme kerenneet apteekkiin. Sovimme, että haemme maanantaina keskustasta r-testin ja teen testin TI. Maanantai aamuna minua kuitenkin odotti ikävä yllätys kun heräsin...täti oli tullut kylään. Sisäinen äitini jäi mököttämään koko päiväksi vessaan. Kierron pituudeksi tuli 45. En sitten tiedä koska olen ovuloinut viime kierrossa tai olenko ovuloinut laisinkaan...
Kierron 3 päivä aloin syömään jällleen clomeja. Uudelle kierrolle oli annettu ohjeeksi: kp3-7 clomeja 1 tabl/pv, kp8-10 gonal-f 37,5ml/pv ja kp11 ultra TAYSissa.
Tänään oli sitten tuo kp 11 ja aika TAYSiin. Olin paljon rauhallisempi TAYSiin menon suhteen kun aiemmin. En tiedä alanko olemaan niin täynnä jo pettymyksiä, että turrun? Odotin siis pahinta kun astuimme mieheni kanssa sisään odotushuoneeseen.
Saimme jälleen uuden lääkärin. Tämä lääkäri oli todella ihana ! Voi että kuinka paljon lääkäri pystyy vaikuttamaan koko tilanteeseen positiivisesti. Huomasin myös miehestäni, että tämä oli helpottunut kun saimme eri lääkäri kun kahdella aiemmalla kerralla. Valitettavasti odotukseni osui kohdalleen, ei yhtäkään johtofollikkelia. Lääkkeet eivät ole tehonneet toivotulla tavalla.
Sain uuden reseptin gonal-f injektionestettä, jota pistelen annoskoolla 37,5ml/pv seuraavan 6 päivän ajan. Seuraava ultra on ensi viikon keskiviikkona, jolloin toivottavasti päästään pistämään prgnyliä !!
~kp 11/45 yk>1,5v~
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)