Olemme miettineet tässä, että milloinka kerromme tuttaville, ystäville ja tärkeintä perheelle meidän Pilkustamme (mieheni puhuu rusinasta, mutta Pilkku se oli <3). Eilisen shokki oli niin kova, että mieheni soitti jo äidilleen ja kertoi aamun tapahtumista. Vastaanotto uutisille oli ihana!
Päätimme odottaa tätä päivää, ennenkö kerromme muille lähipiirille, mutta koska raskaus on vasta viikolla 5., en usko että ihan heti kerromme muille.
Itse olen kertonut kahdelle ystävälleni. Toiselle heistä mieheni soitti heti testin tehtyäni kun tämä ei halunnut vielä omille ystävilleen kertoa. Toiselle soitin itse pahimman shokin laannuttua. Molemmat olivat todella iloisia ja onnellisia puolestamme. Ihanaa kun on tuollaiset ystävät!
29. toukokuuta 2013
Pikkuinen Pilkku
Käytiin tänään miehen kanssa ultrassa siellä TAYSissa. Voin sanoa, että automatka sinne oli hyvin hiljainen, kun kumpainenkin jännitti niin, ettei henki meinannut kulkea. Mieheni ei saanut nukuttua, eikä juuri mitään tehtyä, kun häntä on niin kovasti ressannut, että onkohan kaikki hyvin. Tämän kun tosiaan ei pitänyt olla mahdollista tässä kierrossa! Itselläkin melkoiset perhoset olleet liikenteessä! :-)
No sinne päästyämme jännitys vain kasvoi ja yllättäen jouduimme odottamaan omaa vuoroamme taas päälle 10min ylimääräistä, mikä ei tietenkään helpottanut meidän oloamme.
Kun pääsimme lääkärin luo, käsky kävi ottaa housut pois, jotta ultraus saataisiin alkamaan. Se mitä sen jälkeen tapahtui on hieman pimennossa. En muista mitä sanoja lääkäri käytti, mutta ne olivat niiiin lääkäreiden sanoja, etten edes ymmärtänyt heti missä mennään; oliko kaikki paikoillaan vai ei! "Täältä kyllä löytyy raskauspussi, kokoa sillä näyttäis olevan päälle 10cm...varsinaista sikiöö ei vielä näy..." ja tässä vaiheessa paniikki, kauhu ja suru alkoi puskemaan. Sitten alkoi puhe siitä kuinka siellä pussukassa näkyy jokin...en nyt kuollaksenikaan muista miksi lääkäri sitä sanoi, mutta siitä veikkasi raskauden olevan noin 5. viikolla. HELPOTUS! Ei voinut sitten heti sanoa, että täältä löytyy kaikki merkit raskauteen tai muuta vastaavaa vaan piti päteä terminologialla. Hitsi soikoon!
Keltarauhashormonia löytyi vasemmasta munasarjasta, jonka virtaus silloin aukkarissakin todettiin heti hyväksi. Eli olin ovuloinut vasemmalta puolelta.
Pääasia oli, että meidän pieni Pilkkumme oli oikeassa paikassa ja siellä itse Pilkku näkyi! Kokoa meidän Pilkulla oli huimaavat 2mm!
Kahden viikon päästä on uusi aika TAYSiin, jolloin Pilkun pitäisi olla jo isompi!
~ rv5 ~
No sinne päästyämme jännitys vain kasvoi ja yllättäen jouduimme odottamaan omaa vuoroamme taas päälle 10min ylimääräistä, mikä ei tietenkään helpottanut meidän oloamme.
Kun pääsimme lääkärin luo, käsky kävi ottaa housut pois, jotta ultraus saataisiin alkamaan. Se mitä sen jälkeen tapahtui on hieman pimennossa. En muista mitä sanoja lääkäri käytti, mutta ne olivat niiiin lääkäreiden sanoja, etten edes ymmärtänyt heti missä mennään; oliko kaikki paikoillaan vai ei! "Täältä kyllä löytyy raskauspussi, kokoa sillä näyttäis olevan päälle 10cm...varsinaista sikiöö ei vielä näy..." ja tässä vaiheessa paniikki, kauhu ja suru alkoi puskemaan. Sitten alkoi puhe siitä kuinka siellä pussukassa näkyy jokin...en nyt kuollaksenikaan muista miksi lääkäri sitä sanoi, mutta siitä veikkasi raskauden olevan noin 5. viikolla. HELPOTUS! Ei voinut sitten heti sanoa, että täältä löytyy kaikki merkit raskauteen tai muuta vastaavaa vaan piti päteä terminologialla. Hitsi soikoon!
Keltarauhashormonia löytyi vasemmasta munasarjasta, jonka virtaus silloin aukkarissakin todettiin heti hyväksi. Eli olin ovuloinut vasemmalta puolelta.
Pääasia oli, että meidän pieni Pilkkumme oli oikeassa paikassa ja siellä itse Pilkku näkyi! Kokoa meidän Pilkulla oli huimaavat 2mm!
Kahden viikon päästä on uusi aika TAYSiin, jolloin Pilkun pitäisi olla jo isompi!
~ rv5 ~
28. toukokuuta 2013
Shokki !
Aloitetaan siitä, että viimeisestä TAYS käynnistä on päälle kuukausi. Olimme viimeksi 26.4. PE käymässä ultrassa ja samalla reissulla päätettiin, että tämä kierto jää tähän ja uuteen mennään uusilla suunnitelmilla. Sovimme silloin, että alan syömään terolutteja, jotta menkat saadaan alkamaan.
Vastaan tuli kuitenkin hetkellinen halu luovuttaa ja mieheni ihan ääneen mainitsi, että haluaisi viettää kesän ilman TAYSin hoitoja ja siitä aiheutuvaa stressiä. Itse olin kuitenkin sitä mieltä, etten halua pitää taukoa, vaikka luovuttaminen tuntuisikin hyvin houkuttavalta. Kesällä itsellä kuitenkin on töistä piiiitkä loma, niin TAYSissä ramppaaminenkin onnistuu paremmin.
No päätimme kuitenkin, että odotamme ainakin pari viikkoa, koska miehelläni alkoi työmaalla YT-neuvottelut. Pelkona oli miehen työpaikan menettäminen ja näin tippuminen liitonrahoille x2. Itse olen siis työttämänä kesän ainakin.
Näiden parin viikon aikana alkoi tissit tulla todella kipeäksi ja iho kukkia. Tunnistin oireet - menkat ovat alkamassa. Viime kiertohan päättyi ihan itsestään, ilman terolutteja n. kp45 tienoilla. Ajattelin, että ehkä nyt on sama. Päivät kuitenkin kuluivat tässä ja huomasin eilen, että menossa on kp 57. Aika hurjalta kuulostaa kp:t. Koko tämän ajan tissit ovat olleet arat, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Viikonloppuna mieheni jopa möläytti, että "ompas sulle päässyt kasvamaan pömppis". Loukkaantuneena alotin mököttämisen, vaikka tiesin sen olevan totta. En ymmärtänyt miten näin voi turvottaa kun ruokavalio ei ole muuttunut miksikään. Sitten ajattelin turvotuksen enteilevän menkkojen alkamista oikeen todenteolla.
Eilen tein sitten päätöksen kun menkkoja ei ole näkynyt, että tänään alotan teroluttien syömisen, on miehen YT-neuvottelujen tulos mikä tahansa, koska haluan saada hoidot jatkumaan. Niimpä aamulla nappasin unisin silmin vaatehuoneesta raskaustestin ja talsin vessaan varmistamaan, että terolutteja voin alkaa syömään. Silmät eivät olleet edes vielä kunnolla auki kun kastoin testin purkkiini ja PAM. Samantien liuskaan pamahti kaksi viivaa. Ja silmäni rävähtivät auki. Jouduin katsomaan useaan kertaan pakkauksen ohjeesta, että milloinka testi oikein on positiivinen. Sisäinen äitini alkoi täristä samantien ja itkeä hysteerisesti, VIHDOIN!! Tuijotin testiä usean kymmenen sekuntia ennekuin happi liikkui ja aloin hengittää hyvin syvään, pieni paniikki päällä ja kyyneleet valuivat silmistäni. Mies oli onneksi kotona ja hereillä ja kuuli minut. "Onko kaikki hyvin?! Kulta?! MIKÄ ON?!" Sanaa en saanut sanotuksi vaan istuin alan vessanpöntönkannelle ja osoitin pesukoneen päälle kun mies tuli vessaan. "Teitkö sää ovistestin vai?" Pyöritin päätäni ja sitten " ONKO TOI RASKAUSTESTI?!?! MITÄ?!" Miehellä sytty.
Siinä hysterian aikana ei tullut oikeen miehen kanssa edes iloittua, vaan ilmassa oli enemmän pelkoa ja jännitystä, että onko tämä totta. TAYSissa emme saaneet mitään uutisia, jotka olisivat antaneet odottaa tälläistä tulosta. Hetken siinä täristyämme ja "mitä ihmettä" -hokiessamme, päätimme, että nyt täytyy testata uudelleen. Josko testissä oli vikaa. Join vettä ja odotin noin 45 min ennenkuin tunsin että nyt saattaisi olla sen verran hätä, että testi saadaan tehtyä. Tein toisen liuskan - positiivinen, tein kolmannen liuskan - positiivinen, tein Clearbluen digitestin - Raskaana +3vko.
Otin heti asiakseni soittaa TAYSiin ja sainkin huomiselle ajan ultraan. Vielä ei pysty asian tiimoilta riemuitsemaan, koska pelko siitä, ettei kaikki ole hyvin, on melko suuri. Tämän kun ei pitänyt olla mahdollista!
Huomenna siis pitäisi selvitä, että onko meidän rusina päässyt oikeaan osoitteeseen omaan masuyksiöönsä ja onko kaikki muutenkin lähtenyt menemään niinkuin pitää.
? ~kp 58/?? yk>1,5v~ vai ~8+1~ ?
Vastaan tuli kuitenkin hetkellinen halu luovuttaa ja mieheni ihan ääneen mainitsi, että haluaisi viettää kesän ilman TAYSin hoitoja ja siitä aiheutuvaa stressiä. Itse olin kuitenkin sitä mieltä, etten halua pitää taukoa, vaikka luovuttaminen tuntuisikin hyvin houkuttavalta. Kesällä itsellä kuitenkin on töistä piiiitkä loma, niin TAYSissä ramppaaminenkin onnistuu paremmin.
No päätimme kuitenkin, että odotamme ainakin pari viikkoa, koska miehelläni alkoi työmaalla YT-neuvottelut. Pelkona oli miehen työpaikan menettäminen ja näin tippuminen liitonrahoille x2. Itse olen siis työttämänä kesän ainakin.
Näiden parin viikon aikana alkoi tissit tulla todella kipeäksi ja iho kukkia. Tunnistin oireet - menkat ovat alkamassa. Viime kiertohan päättyi ihan itsestään, ilman terolutteja n. kp45 tienoilla. Ajattelin, että ehkä nyt on sama. Päivät kuitenkin kuluivat tässä ja huomasin eilen, että menossa on kp 57. Aika hurjalta kuulostaa kp:t. Koko tämän ajan tissit ovat olleet arat, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Viikonloppuna mieheni jopa möläytti, että "ompas sulle päässyt kasvamaan pömppis". Loukkaantuneena alotin mököttämisen, vaikka tiesin sen olevan totta. En ymmärtänyt miten näin voi turvottaa kun ruokavalio ei ole muuttunut miksikään. Sitten ajattelin turvotuksen enteilevän menkkojen alkamista oikeen todenteolla.
Eilen tein sitten päätöksen kun menkkoja ei ole näkynyt, että tänään alotan teroluttien syömisen, on miehen YT-neuvottelujen tulos mikä tahansa, koska haluan saada hoidot jatkumaan. Niimpä aamulla nappasin unisin silmin vaatehuoneesta raskaustestin ja talsin vessaan varmistamaan, että terolutteja voin alkaa syömään. Silmät eivät olleet edes vielä kunnolla auki kun kastoin testin purkkiini ja PAM. Samantien liuskaan pamahti kaksi viivaa. Ja silmäni rävähtivät auki. Jouduin katsomaan useaan kertaan pakkauksen ohjeesta, että milloinka testi oikein on positiivinen. Sisäinen äitini alkoi täristä samantien ja itkeä hysteerisesti, VIHDOIN!! Tuijotin testiä usean kymmenen sekuntia ennekuin happi liikkui ja aloin hengittää hyvin syvään, pieni paniikki päällä ja kyyneleet valuivat silmistäni. Mies oli onneksi kotona ja hereillä ja kuuli minut. "Onko kaikki hyvin?! Kulta?! MIKÄ ON?!" Sanaa en saanut sanotuksi vaan istuin alan vessanpöntönkannelle ja osoitin pesukoneen päälle kun mies tuli vessaan. "Teitkö sää ovistestin vai?" Pyöritin päätäni ja sitten " ONKO TOI RASKAUSTESTI?!?! MITÄ?!" Miehellä sytty.
Siinä hysterian aikana ei tullut oikeen miehen kanssa edes iloittua, vaan ilmassa oli enemmän pelkoa ja jännitystä, että onko tämä totta. TAYSissa emme saaneet mitään uutisia, jotka olisivat antaneet odottaa tälläistä tulosta. Hetken siinä täristyämme ja "mitä ihmettä" -hokiessamme, päätimme, että nyt täytyy testata uudelleen. Josko testissä oli vikaa. Join vettä ja odotin noin 45 min ennenkuin tunsin että nyt saattaisi olla sen verran hätä, että testi saadaan tehtyä. Tein toisen liuskan - positiivinen, tein kolmannen liuskan - positiivinen, tein Clearbluen digitestin - Raskaana +3vko.
Otin heti asiakseni soittaa TAYSiin ja sainkin huomiselle ajan ultraan. Vielä ei pysty asian tiimoilta riemuitsemaan, koska pelko siitä, ettei kaikki ole hyvin, on melko suuri. Tämän kun ei pitänyt olla mahdollista!
Huomenna siis pitäisi selvitä, että onko meidän rusina päässyt oikeaan osoitteeseen omaan masuyksiöönsä ja onko kaikki muutenkin lähtenyt menemään niinkuin pitää.
? ~kp 58/?? yk>1,5v~ vai ~8+1~ ?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)