Shokki !

Aloitetaan siitä, että viimeisestä TAYS käynnistä on päälle kuukausi. Olimme viimeksi 26.4. PE käymässä ultrassa ja samalla reissulla päätettiin, että tämä kierto jää tähän ja uuteen mennään uusilla suunnitelmilla. Sovimme silloin, että alan syömään terolutteja, jotta menkat saadaan alkamaan.

Vastaan tuli kuitenkin hetkellinen halu luovuttaa ja mieheni ihan ääneen mainitsi, että haluaisi viettää kesän ilman TAYSin hoitoja ja siitä aiheutuvaa stressiä. Itse olin kuitenkin sitä mieltä, etten halua pitää taukoa, vaikka luovuttaminen tuntuisikin hyvin houkuttavalta. Kesällä itsellä kuitenkin on töistä piiiitkä loma, niin TAYSissä ramppaaminenkin onnistuu paremmin.

No päätimme kuitenkin, että odotamme ainakin pari viikkoa, koska miehelläni alkoi työmaalla YT-neuvottelut. Pelkona oli miehen työpaikan menettäminen ja näin tippuminen liitonrahoille x2. Itse olen siis työttämänä kesän ainakin. 

Näiden parin viikon aikana alkoi tissit tulla todella kipeäksi ja iho kukkia. Tunnistin oireet - menkat ovat alkamassa. Viime kiertohan päättyi ihan itsestään, ilman terolutteja n. kp45 tienoilla. Ajattelin, että ehkä nyt on sama. Päivät kuitenkin kuluivat tässä ja huomasin eilen, että menossa on kp 57. Aika hurjalta kuulostaa kp:t. Koko tämän ajan tissit ovat olleet arat, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Viikonloppuna mieheni jopa möläytti, että "ompas sulle päässyt kasvamaan pömppis". Loukkaantuneena alotin mököttämisen, vaikka tiesin sen olevan totta. En ymmärtänyt miten näin voi turvottaa kun ruokavalio ei ole muuttunut miksikään. Sitten ajattelin turvotuksen enteilevän menkkojen alkamista oikeen todenteolla.

Eilen tein sitten päätöksen kun menkkoja ei ole näkynyt, että tänään alotan teroluttien syömisen, on miehen YT-neuvottelujen tulos mikä tahansa, koska haluan saada hoidot jatkumaan. Niimpä aamulla nappasin unisin silmin vaatehuoneesta raskaustestin ja talsin vessaan varmistamaan, että terolutteja voin alkaa syömään. Silmät eivät olleet edes vielä kunnolla auki kun kastoin testin purkkiini ja PAM. Samantien liuskaan pamahti kaksi viivaa. Ja silmäni rävähtivät auki. Jouduin katsomaan useaan kertaan pakkauksen ohjeesta, että milloinka testi oikein on positiivinen. Sisäinen äitini alkoi täristä samantien ja itkeä hysteerisesti, VIHDOIN!! Tuijotin testiä usean kymmenen sekuntia ennekuin happi liikkui ja aloin hengittää hyvin syvään, pieni paniikki päällä ja kyyneleet valuivat silmistäni. Mies oli onneksi kotona ja hereillä ja kuuli minut. "Onko kaikki hyvin?! Kulta?! MIKÄ ON?!" Sanaa en saanut sanotuksi vaan istuin alan vessanpöntönkannelle ja osoitin pesukoneen päälle kun mies tuli vessaan. "Teitkö sää ovistestin vai?" Pyöritin päätäni ja sitten " ONKO TOI RASKAUSTESTI?!?! MITÄ?!" Miehellä sytty.

Siinä hysterian aikana ei tullut oikeen miehen kanssa edes iloittua, vaan ilmassa oli enemmän pelkoa ja jännitystä, että onko tämä totta. TAYSissa emme saaneet mitään uutisia, jotka olisivat antaneet odottaa tälläistä tulosta. Hetken siinä täristyämme ja "mitä ihmettä" -hokiessamme, päätimme, että nyt täytyy testata uudelleen. Josko testissä oli vikaa. Join vettä ja odotin noin 45 min ennenkuin tunsin että nyt saattaisi olla sen verran hätä, että testi saadaan tehtyä. Tein toisen liuskan - positiivinen, tein kolmannen liuskan - positiivinen, tein Clearbluen digitestin - Raskaana +3vko.

Otin heti asiakseni soittaa TAYSiin ja sainkin huomiselle ajan ultraan. Vielä ei pysty asian tiimoilta riemuitsemaan, koska pelko siitä, ettei kaikki ole hyvin, on melko suuri. Tämän kun ei pitänyt olla mahdollista!

Huomenna siis pitäisi selvitä, että onko meidän rusina päässyt oikeaan osoitteeseen omaan masuyksiöönsä ja onko kaikki muutenkin lähtenyt menemään niinkuin pitää. 

? ~kp 58/?? yk>1,5v~ vai ~8+1~ ?