Raskausarvet eli venytysjuovat ovat arpia, joiden syynä ovat ihon verinahan venyminen ja hormonaaliset tekijät. Yleensä ne ovat seurausta joko raskaudesta tai lihomisesta, mutta niitä voi syntyä myös murrosiässä ja lihastenkasvaessa nopeasti. Arvet ovat tavallisesti pitkittäisiä, ja ne sijaitsevat rinnakkain iholla. Raskausarvet ovat väriltään sinertävänpunaisia, mutta ne vaalenevat ajan mittaan. Kokonaan ne eivät kuitenkaan katoa.
Raskausarpia syntyy usein sellaisille alueille, joihin kertyy paljon rasvaa, kuten rinnat, lanteet, reidet, vatsa ja pakarat. Raskausarvet ovat melko tavallisia, ja niitä muodostuukin raskausaikana 75–90 prosentille naisista. Arpien ehkäisyyn käytetään erilaisia rasvoja ja jo syntyneiden arpien hoitoon muun muassa rasvoja ja laserhoitoa.
"...Kokonaan ne eivät kuitenkaan katoa....
...Kokonaan ne eivät kuitenkaan katoa...
...Kokonaan ne eivät kuitenkaan katoa...
...Kokonaan ne eivät kuitenkaan katoa...
...Kokonaan ne eivät kuitenkaan katoa..."
Muistan, kun olin tuossa rv30 tienoilla saunassa hyvän ystäväni kanssa, joka tokaisi masuani katsoessa, että "oot säästynyt raskausarvilta!!". Ja minä iloisesti siihen totean "Jep! Niin olen, kuinka hienoa! Harmi vain, että tisseihin niitä tuli." Ja silittelin siloista masuani.
Mites se sanonta menikään...ainiin...ÄLÄ NUOLAISE ENNENKÖ TIPAHTAA!
 |
| Masu rv 35+4..hienosti näkyy myös housun painaumat! |
Tissit gone...
Maha gone...
Reidet gone...
Maha gone...
Reidet gone...
Eipä se useaan otteeseen päivässä rasvaaminenkaan auttanut. Rasvailin Dovella, Nivealla, Ceridalilla ja vaikka millä. Taitaa vaan olla, että jos niitä on tullakseen niin niitä tulee. Ei se mahanahkakaan taida mihin tahansa venytyksiin pystyä ilman vaurioita.
En ole koskaan ollut mikään missi tai malli, mutta sellanen mukiinmenevä. Enkä ole eläessäni tuntenut itseäni vähemmän seksikkääksi kuin tällä hetkellä. Peilistä minua katsoo pieni turvonnut possu, joka kantaa paitansa alla sota-alusta. Alitajuntani on luovuttanut seksin suhteen jo aikapäiviä sitten.
Olen päässyt melko pitkälle raskautta ilman, että oma peilikuvani on millään tapaa inhottanut minua, mutta nyt viime päivinä olen kauhistellut omaa ulkomuotoani. Olen turvoksissa joka paikasta. Jouduin ottamaan jo vihki- ja kihlasormuksenkin pois! On se sitten vain nestettä tai lihomista, niin kivaa se ei ole. Masun kasvaminen ei ole missään vaiheessa minua haitannut. Päinvastoin! Olen nauttinut vauvamasustani enemmän kuin mistään osasta vartaloani koskaan. Nyt tämänkin ilon on pilannut raskausarvet. Ensin niiden täytyi viedä ihanat tissini, kyllä ne olivat ihanat, ja nyt ne vielä vievät masun ja reidetkin. Grrrr....
Mutta vaikka nyt valitankin tästä aiheesta, niin en ikinä ikinä ikinä IKINÄ vaihtaisi päivääkään pois tästä raskaudesta. Enkä minä taida ulkomuotoani oikein itseni vuoksi kauhistella vaan enemmänkin mieheni vuoksi. (Mikä on varmasti monien mielestä täysin typerää. Taitaa olla hormoonit taas vauhdissa kun tämmöisiä ajattelen edes, mutta minkäs teet.) Luultavasti huolin ihan turhaan, kilot saa pois liikkumalla ja terveellisellä ruualla eikä ne arvetkaan miestäni aja pois. Ovatpahan tänään vain vaivanneet mieltäni!
~Paputus 35+6~
pidin kirjoituksestasi, kiitos!
VastaaPoista