22+0

Niin ne viikot vain vierivät vaikka välillä tuntuu ettei aika liiku millään eteenpäin. Odottavan aika on pitkä, niinhän sitä sanotaan. Toissapäivänä mieheni tokaisi "nyt ymmärrän miksi puhutaan että odotetaan lasta.". Ei malttaisi hänkään enää odottaa. Laskujen mukaan mammaloman alkuun on noin 13 viikkoa ja laskettuun on noin 120 päivää eli noin 4kk. Tänään oli taas neuvola...vastahan siellä oltiin.

Nyt on päästy tämän maagisen 154 päivän rajapyykin ylitse ja neuvolassa lykättiin käteen todistus, jonka avulla voin hakea KELAsta äitiysrahaa, äippäpakettia ja vanhempainrahaa. Meinasin mennä jo tänään täyttämään tuota hakemusta KELAn sivuilta, mutta sitten iski tenkkapoo. KELAn sivuilla oli mainintaa, että jotkut työnantajat saattavat maksaa palkkaa äitiysvapaan ajalta, jolloin KELA maksaakin tuen työnantajalle. Ja koska en tiedä kuinka tämän asian laita on oman työnantajan kanssa (vaikka kova veikkaus on, etteivät he mtn maksa), niin päätin odottaa ainakin huomiseen kunnes olen saanut juteltua esimieheni kanssa. Lisäksi tarvitsen palkkatodistuksen vanhempainraha-hakemusta varten. Ajattelin hoitaa noi kaikki haku hommat kerralla, kun se kuulemma on mahdollista.

Hemoglobiini oli laskenut melko hurjasti sitten viime käynnin joka oli 4 viikkoa sitten. Silloin lukema oli noin 120 kun nyt hemppa näytti 102. Käsky kävi hakea lisärautaa ja niimpä minä kilttinä odottajana marssin apteekkiin ja ostin Obsidanian tabletteja. Ostin myös c-vitamiinia, koska se auttaa raudan imeytymistä. Neukkari kysyi, että olenko huomannut omassa olossani jotain muutoksia tässä viime viikkojen aikana, viitaten tuohon hemppaan, ja täytyy myöntää, että väsymys on ehkä painanut normaalia enemmän. Iltaisin ei jaksa valvoa, herään hyvin aikaisin, mutta väsyttää jo taas kohta. Ehkä rauta tuo lisävirtaa elämään!

Paino oli noussut taas reilun kilon verran. Yhhyh...Nyt täytyis kyllä jättää nuo herkut vähemmälle. Eihän tästä tule mitään jos kokoajan paino nousee vaan nousemistaan. Kohta sitä ollaan sellainen tankki, että menee kolme vuotta päästä takas omiin mittoihin synnytyksen jälkeen. Vaikka onhan sitä aikaa sitten laihdutella. Nyt on tärkeintä pysyä terveenä ja hyvinvoivana.

Lisäksi tuli käsky mennä sokerirasitustestiin. Tätä olen niin kauhulla odottanut. Onko pakko? 12h paasto kuulostaa 12 viikon vankileiriltä. Kuinka sitä pystyy olemaan 12h syömättä kun normaalisti kiljuva nälkä on 3-4 tunnin välein?

Kaikin puolin raskaus on ollut helppo tähän saakka. Olen lukenut äideistä, jotka kärsivät edelleen hirveistä pahoinvoinneista, oksentelevat tai heitä supistaa, närästää tai heillä on hirveät liitoskivut.

Omat tämän hetkiset raskausoireet ovat hyvin "helpot":

• Väsymys ja vaikeus saada nukuttua aamuisin
• Yölliset vessassa käymiset
• Pientä närästystä syömisen jälkeen
• Selkäkivut selälteen makoillessa ja työpäivän jälkeen pistävä kipu alaselässä
• Jatkuva nälkä ja jatkuva makeanhimo
• Pienet kivuttomat supistelut
• Välillä menkkamaiset jomotukset iltaisin

~Paputus 22+0~

Ps. Kävimme viikonloppuna kaupoilla. Itselle tarttui mukaan jos jotakin vaatteita Fidasta ja Minimiistä, mutta Bauhausista ostimme Pilkun huoneeseen seinätarroja ja otin mukaan mallikappaleita maalien värivaihtoehdoista. Jospa joku päivä jaksaisin ottaa vähän kuvaa näistä. :-)