Uusi Vuosi 2014

Tasan vuosi sitten vietimme uutta vuotta hyvässä kaveriporukassa. Söimme, joimme, nauroimme, juttelimme, ammuimme raketit ja kilistelimme vuodelle 2013. Samana iltana jokainen miestä teki uuden vuoden lupauksen ja omani oli

"Tänä vuonna me saamme vauvan!"

Vauvaa emme aivan kerenneet täksi vuodeksi saada, mutta tammi-helmikuu 2014 kuulostaa hyvältä. 

Tulevana vuonna meidän elämämme tulee muuttumaan enemmän kuin osaamme edes kuvitella. Saamme elämäämme jotain niin arvokasta ja odotettua, ettei sen arvoa voi mitata millään. Saamme oman lapsen.

Uskon, että vuodesta 2014 tulee meille ikimuistoinen ja onnellinen. 

lähde: http://www.klauskhotel.com/senaatintorin-uusivuosi/

Onnellista Uutta Vuotta 2014 kaikille!! 

~Paputus 36+1~

Raskausarvet - ne kammottavat hirviöt

Wikipedia:
Raskausarvet eli venytysjuovat ovat arpia, joiden syynä ovat ihon verinahan venyminen ja hormonaaliset tekijät. Yleensä ne ovat seurausta joko raskaudesta tai lihomisesta, mutta niitä voi syntyä myös murrosiässä ja lihastenkasvaessa nopeasti. Arvet ovat tavallisesti pitkittäisiä, ja ne sijaitsevat rinnakkain iholla. Raskausarvet ovat väriltään sinertävänpunaisia, mutta ne vaalenevat ajan mittaan. Kokonaan ne eivät kuitenkaan katoa.

Raskausarpia syntyy usein sellaisille alueille, joihin kertyy paljon rasvaa, kuten rinnat, lanteet, reidet, vatsa ja pakarat. Raskausarvet ovat melko tavallisia, ja niitä muodostuukin raskausaikana 75–90 prosentille naisista. Arpien ehkäisyyn käytetään erilaisia rasvoja ja jo syntyneiden arpien hoitoon muun muassa rasvoja ja laserhoitoa.

"...Kokonaan ne eivät kuitenkaan katoa....

...Kokonaan ne eivät kuitenkaan katoa...

...Kokonaan ne eivät kuitenkaan katoa...

...Kokonaan ne eivät kuitenkaan katoa...

...Kokonaan ne eivät kuitenkaan katoa..."

Muistan, kun olin tuossa rv30 tienoilla saunassa hyvän ystäväni kanssa, joka tokaisi masuani katsoessa, että "oot säästynyt raskausarvilta!!". Ja minä iloisesti siihen totean "Jep! Niin olen, kuinka hienoa! Harmi vain, että tisseihin niitä tuli." Ja silittelin siloista masuani.

Mites se sanonta menikään...ainiin...ÄLÄ NUOLAISE ENNENKÖ TIPAHTAA!

Masu rv 35+4..hienosti näkyy myös housun painaumat!

Tissit gone...
Maha gone...
Reidet gone...

Eipä se useaan otteeseen päivässä rasvaaminenkaan auttanut.  Rasvailin Dovella, Nivealla, Ceridalilla ja vaikka millä. Taitaa vaan olla, että jos niitä on tullakseen niin niitä tulee. Ei se mahanahkakaan taida mihin tahansa venytyksiin pystyä ilman vaurioita.  

En ole koskaan ollut mikään missi tai malli, mutta sellanen mukiinmenevä. Enkä ole eläessäni tuntenut itseäni vähemmän seksikkääksi kuin tällä hetkellä. Peilistä minua katsoo pieni turvonnut possu, joka kantaa paitansa alla sota-alusta. Alitajuntani on luovuttanut seksin suhteen jo aikapäiviä sitten. 

Olen päässyt melko pitkälle raskautta ilman, että oma peilikuvani on millään tapaa inhottanut minua, mutta nyt viime päivinä olen kauhistellut omaa ulkomuotoani. Olen turvoksissa joka paikasta. Jouduin ottamaan jo vihki- ja kihlasormuksenkin pois! On se sitten vain nestettä tai lihomista, niin kivaa se ei ole. Masun kasvaminen ei ole missään vaiheessa minua haitannut. Päinvastoin! Olen nauttinut vauvamasustani enemmän kuin mistään osasta vartaloani koskaan. Nyt tämänkin ilon on pilannut raskausarvet. Ensin niiden täytyi viedä ihanat tissini, kyllä ne olivat ihanat, ja nyt ne vielä vievät masun ja reidetkin. Grrrr....

Mutta vaikka nyt valitankin tästä aiheesta, niin en ikinä ikinä ikinä IKINÄ vaihtaisi päivääkään pois tästä raskaudesta. Enkä minä taida ulkomuotoani oikein itseni vuoksi kauhistella vaan enemmänkin mieheni vuoksi. (Mikä on varmasti monien mielestä täysin typerää. Taitaa olla hormoonit taas vauhdissa kun tämmöisiä ajattelen edes, mutta minkäs teet.) Luultavasti huolin ihan turhaan, kilot saa pois liikkumalla ja terveellisellä ruualla eikä ne arvetkaan miestäni aja pois. Ovatpahan tänään vain vaivanneet mieltäni!

~Paputus 35+6~

Tässäkö ratkaisu?

Olemme kovasti pähkäilleet, että kuinka saisimme pidettyä Pilkun huoneen kissattomana silloin kun siihen on tarve. Aina ei viitsi ovea pitää kiinni, koska huoneesta on tarkoitus tulla nätti, niin olisi myös kiva että se näkyisi muille. Lisäksi oven kiinni pitäminen saa asuntomme tuntumaan paljon pienemmältä.

Yhtenä päivänä mieleemme tuli lapsi-/eläinportti. Eipä siinä auttanut kuin alkaa googlettaa, että mistä niitä löytää, paljonko kustantaa, onko pinnojen välit tarpeeksi kapeat ja kuinka korkeita ne ovat.

Portteja tuntui olevan monessakin paikkaa ja hintahaarukka oli 20e-120e. Aluksi päädyimme miettimään Ikean nettisivuilta bongattua 75cm korkeaa porttia, mutta se tuntui lopulta aivan liian matalalta. Meidän kissat kun pystyvät hyppäämään ovenkin päälle, niin tuollaisen 75cm ylitys ei varmasti olisi ongelma. Seuraavaksi käskin miehen laittaa googleen hakusanaksi "korkea lapsiportti" ja ensimmäisten linkkien joukosta tuli erään eläinkaupan sivut, jossa oli 110cm korkea lapsi-/eläinportti. Siinä se! Nyt tarvitsi vain saada selville portin pinnojen väli, etteivät kissat pääse niistä kulkemaan läpi. 

Päätimme mennä mustiin ja mirriin katsomaan onko heillä paikan päällä näitä portteja, jotta portin pinnojen välit näkisi kunnolla. Ensin katsoimme hieman kalliimpaa porttia. Juuri sitä samaa, jota netissäkin olimme katsoneet. Myyjä onneksi sanoi ihan ääneen, ettei välttämättä suosittele tätä kyseistä mallia, jos haluaa kissat pitää poissa huoneesta, koska portissa on kissanluukku, jota ei saa suljettua. Kerkesin jo harmistua, että idea meni siinä, vaikka olisihan portin voinut sulkea esim nippusiteillä, mutta sitten silmääni pisti toinen malli, jossa ei ollut kissanluukkua. Sitten piti tarkistaa korkeus, jes! päälle 100cm, pinnojen väli...tarpeeksi pieni. Ja hintakin oli 20e halvempi kuin kalliimmalla mallilla! Niimpä mieheni nappasi paketin kainaloonsa ja lähdimme asentamaan porttia paikoilleen.

Portti on ollut paikoillaan nyt päivän verran eikä kukaan kissoista ole vielä hypännyt sen yli. *koputtaa puuta* Portti kiinnosti kissoja aluksi ihan hirveästi ja kerran eräs kissoistamme tunki päätänsä pinnojen läpi, mutta taisi todeta hyvin nopeasti, että turhaan yritti. Ei mahdu. Helpostihan kissat sen yli pääsee, jos niin tahtovat, mutta toivon etteivät he uskalla hypätä kun hyppy ulottuu toisella puolella lattialle saakka eikä millekkään tasolle tms. 

Meillä on 5 kissaa, joista 1 (näkyy kuvassa) on sellainen, jonka voisi pelätä tukahduttavan vauvan, koska kyseinen kissa on niin ihmisläheinen. Tämä kyseinen kissa on myös meidän laiskin kissa, joka ei ikipäivänä uskalla lähteä hyppäämään tuon portin yli. Eli siitä ei tarvitse murehtia. Puolestaan 2 muuta meidän kissaa on hyvin ketteriä ja uteliaita, jotka saattaisi hypätäkkin portin yli uteliaisuuden viedessä voiton. Jos näin käy, niin sitten täytyy kokeilla taktiikkaa, että portin peittää jollain. Näin heillä ei ole näköyhteyttä toiselle puolelle, enkä usko heidän uskaltavan silloin hypätä. 

Toivotaan, että tämä porttisysteemi toimisi!!

~Paputus 35+5~

Joulu on ohitse - odotus alkakoon!

Nyt mennään jo viikolla 35+4 eli 36. viikko raskaana on menossa jo. Aika on mennyt ihan hurjaa vauhtia, hurjempaa mitä osasin odottaa.

Lähde: www.libero.fi

Mieheni on asiasta täysin eri mieltä. Hän on ollut jo monen monta viikkoa valmis vastaanottamaan Pilkun tähän maailmaan. Olen kyllä sanonut hälle, että parempi Pilkun on masussa kasvaa kuin keskoskaapissa. Mieheni kärsivällisyys on asteikoilla 1-5 ehkäpä -1 eli odottaminen ei ole vahvinta alaa. Nyt on kyllä hyvä harjoittaa tuota kärsivällisyyttä. Kerrankin on kyseessä asia johon mieheni ei voi vaikuttaa tavalla eikä toisella. Pilkku saapuu meidän käsivarsillemme kun hän itse on siihen valmis.

Vieläkään Pilkku ei ole siis täyisaikainen, sillä täysiaikaiseksi vauvaksi lasketaan vauvat, jotka syntyy rv37+, eli vielä olisi reilu viikko meillä odotettavaa tähän rajapyykkiin.

Liberon mukaan Pilkku on näin 36. raskausviikolla keskikokoisen kurpitsan kokoinen ja painaa noin 2800g. Omasta olosta päätellen tuo hieman alle 3kg on alakanttiin ja sellanen 8kg on lähempänä todellisuutta. Mahalla on kokoa! Eipä ole alitajuntanikaan tuntenut oloansa kovin seksikkääksi hetkeen.

On niin uskomatonta ajatella, että tässä on oikeasti eletty noin 30 viikkoa tietäen, että olen raskaana. Kun kävimme ensimmäisessä ultrassa silloin rv5 tienoilla TAYSissa, ja siellä ruudussa näkyi 2mm kokoinen pieni Pilkku, tuntui, että edessä on hyvin pitkä ellei ikuinen odotus. Mietimme silloin kuinka ikinä malttaisimme odottaa seuraavat 35-37 viikkoa? Nyt edessä on odotusta enää 7viikkoa maksimissaan! Huomaan, että päivä päivältä sisäinen äiteyteni tulee enemmän esille ja ajatukset harhailevat vanhemmuudessa sekä vauva-arjessa.

Olen todella iloinen, että odotus osui näin syksy-talvi -akselille. Ajankulua on helpottanut useat onnelliset tapahtumat sekä tietenkin rakkaat ystävät. Pääsin aloittamaan uudessa työpaikassa, ystäväni ovat muuttaneet uusiin koteihinsa eli on vietetty tupareita, on juhlittu synttäreitä, valmistujaisia sekä meidän 5-vuotis kihlajaisia, on pidetty tyttöjen viikonloppuja ja nautittu muutenkin ystävien seurasta hyvin paljon, on käyty messuilemassa, tutut ja ystävät ovat saaneet vauvoja, on käyty sukulaisilla synttäreillä ja muuten vain syömässä/kahvilla heidän kanssaan, koettiin ensimmäistä kertaa rapujuhlat, aloitin joulunodotuksen jo marraskuussa ja nyt pian tuleekin jo uusi vuosi.

Nyt kun joulu on vietetty onnellisesti vanhempieni, mieheni suvun ja tietenkin mieheni kanssa, olen täysin valmis vastaanottamaan maailman tärkeimmän paketin tähän maailmaan; Pilkun.

~Paputus 35+4~

Masukuvien vertailu #2

En tiedä miksi nuo tekstit hyppäsivät pois paikoiltaan.
Kuvat ovat siis viikoilta 19+, 24+, 28+, 30+, 32+, ja 34+

~Paputus 34+6~

Ikean löydöt

Pilkun huoneen sisustus-suunnitelmiin on kuulunut taulut pinnasängynpäädyn takana olevaan seinään, mutta itse taulut ja niiden aiheet ovat olleet hukassa. Hetken suunnittelin tulostavani Disneyn-hahmoista kuvia ja kehystäväni ne, mutta meillä kun ei kotona ole tulostinta, niin tämä tuntui hirveän työläältä hommalta; olisi pitänyt lähteä kirjastoon tulostelemaan. Onneksi törmäsin Ikeassa näihin ihanan värikkäisiin tauluihin.

Aluksi huomasin vain nuo isot taulut, koska ne olivat saaneet paikkansa kehyksistä ja aseteltu esille. Taisivat olla uutuuksia. Tietenkin kuvat ja kehykset piti ostaa erikseen, joten lähdin metsästämään oikean kokoisia kehyksiä. Ja kuin kohtalon merkkinä, joku oli jättänyt nuo ihanat pienemmät kuvat tarvitsemieni kehyksien luo! Eipä siinä auttanut kuin mennä hakemaan kehykset nuille pienemmillekkin kuville, koska ne löysivät paikkansa ostoskoristani samontein.

Olen varmaan maininnut, että varsinkin vaatteissa olen kiinnittänyt huomioni hyvin helposti pöllö- ja kirahviprintteihin. Kävi siis todella hyvä tuuri, että juuri näissäkin värikkäissä kuvissa koristivat pöllöt, kirahvit ja vielä ihanuutena lauma norsusia. Kyllä nyt Pilkun kelpaa katsella taulujansa. 

~Paputus 34+5~

34+4

On siinä massua, eipä voi muuta todeta. 

Oma äitinikin sanoi, ettei tällä ole koskaan ollut näin isoa masua minusta tai sisarestani..edes viimeisillään.

Masun ympärysmitta onkin tällä hetkellä 115cm.

~Paputus 34+4~

Neuvola 34+2

Tänään oli taas neuvola. Viime kerrastahan on hurjat 2 viikkoa. Tällä kertaa pääsin asioimaan ihan oman neukkarini kanssa. Oli ihan kiva jutella tämänkin kanssa, kun muutamat kerrat ovat menneet opiskelijan kanssa.

Perustutkimukset taas tehtiin;

• Verenpaine 124/65 eli samaa luokkaa kuin aiemminkin
• Sf-mitta 30cm, kasvanut 1,5cm
• Hemoglobiini 103, laskenut taas!
• Paino noussut vain 100g 2viikon aikana \,,/
• Sydänäänet olivat +130
• Tarjonta sama eli pää. Vauvan peppu vasemmalla ja jalat oikealla puolella masua. 

Vauva on kuulemma normaalin kokoinen noin käsituntumalla ja sf-mitan tasainen kasvu vahvisti neukkarin oletusta. Itseäni kyllä harmittaa ihan tuhottoman paljon ettei vauvaa ultrata kuin varhaisultrassa ja rakenneultrassa täällä TREellä, (poikkeuksena tietenkin jos vauvalla tai äidillä oikeasti tarvetta useammin ultraamiseen) kun joillain paikkakunnilla ultrataan jokaisella lääkärineuvola käynnillä. Olisi ihan hurjan kiva nähdä Pilkkua vielä ennen synnytystä jo pelkästään sen vuoksi, että näkisi hänen kokoansa hieman. Hetken mietin jo että varaan ajan yksityiselle ultraan, mutta nyt ei taida kyllä rahapussin nyöri antaa periksi ihan niin paljoa. Perhanan joulu! :-P

Kahden viikon (vkoilla 36-37) päästä täytyisi  käydä labrassa tutkituttaan vasta-aineet rh- vuoksi ja lisäksi Tampereella odottajilta tutkitaan streptokokki-b. Jostain syystä kaikissa neuvoloissa ympäri Suomea ei seulota tätä bakteeria, vaikkakin itse sain neukkarilta aluksi sellaisen käsityksen, että kaikki odottajat seulottaisiin.

Lyhykäisyydessään asiassa on kyse siitä, että melko moni nainen on tietämättään streptokokki b:n kantaja. Normaalisti asia ei aiheuta mitään haittaa, mutta jos nainen on raskaana, niin asia on toinen.  Haitta tässä bakteerissa on, että synnytyksen yhteydessä se saattaa tarttua äidistä vauvaan ja aiheuttaa vauvalle vakavan tulehduksen (esim. keuhko-, veri- tai aivotulehduksen). Mutta jos bakteerin olemassaolo saadaan raskausaikana selville, niin sen tarttuminen voidaan ehkäistä antamalla äidille antibiootti-tippa synnytyksen yhteydessä.

Tästä syystä kummastelen suuresti, että miksei tätä seulota kaikilta? Onko jollain tietoa syyhyn?

~Paputus 34+2~

Sairasloma päättynyt, mammaloma alkanut!

Tänään on ensimmäinen virallinen äitiyslomapäivä eli sairasloma on lusittu. 

Laskettuun olisi jäljellä 40 päivää. 

Kuinka monta päivää onkaan takana raskaana olemista!

Saas nähdä kuinka käy, tarviiko odottaa nuo kaikki 40 päivää vai kenties enemmän!

~Paputus 34+2~

Kirppistelyä..vaihteeksi

Jo kuukausi ellei parikin sitten aloin etsimään imetystyynyä kun ensin olin lukenut pitkin nettiä kehut imetystyynyn helpotuksesta imettämisessä. Ensin tutkin ihan nettikaupoista uusia, mutta päädyin sitten kirppistelyyn ihan siksi, etten halunnut laittaa siihen paljoa rahaa, jos sitä ei tulekkaan käytettyä.

Ja jälleen kerran pelastus löytyi FB:n MOAV tenavatorilta, kun törmärin sattumalta myyjään, joka asui ihan pienen matkan päässä meistä ja hällä oli myynnissä imetystyyny. Imetystyynyn lisäksi silmään pisti myös ihanat vaatteet, joita hän möi. Otsikko tavaroille taisi olla "tyttövauvalle vaatteita....", mutta hyvin löysin myös meidän Pilkulle sieltä pientä vaatetta eli melko neutraaleja värejäkin oli.

En todellakaan halua, että meidän Pilkku puetaan pelkästään vaaleansinisiin, vaikka sitäkin väriä vaatekaapista löytyy. Varsinkin oranssi, turkoosi, vihreä ja punainen ovat nyt olleet värit, joita olen tykännyt haalia vaatekaappiin. Ja tietenkin erilaisia kuvioita mahdollisimman paljon. Kirahvit, pöllöt, ketut ja muut eläimet ovat olleet erittäin tervetulleita. Valitsen kaupassakin ennemmin tuotteen, joka on värikäs tai kuviollinen kuin esim mälsä pelkistetty vaaleansininen.

Lapsille sopii värit ja kuviot! 

Imetystyynyn hinta oli 8e.

~Paputus 33+2~

Masukuvien vertailu #1

~Paputus 33+1~

Neuvola 32+2

Neuvolassa odotti jälleen kerran harjoittelija, mutta tällä kertaa hän oli jo ennestään tuttu.

Saimme edellisellä kerralla kotiin muutaman sivun mittaisen lomakkeen, joka tuli täyttää neuvolaa varten. Siinä oli kysymyksiä mm. alkoholin käytöstä, parisuhteesta, elämänmuutoksen oletuksista jne. Sekä minä että mies täytettiin omamme. Tarkoituksena oli keskustella vastauksista täytön jälkeen keskenämme ja kävimme lomakkeen läpi myös neuvolassa.

Lisäksi kävimme läpi perustutkimukset:

• Verenpaine oli edelleen samaa luokkaa kuin aiemminkin
• Hemoglobiini oli laskenut jälleen 107 -> rautaa nassuun
• Paino oli yllätys yllätys noussut, nyt painoa oli tullut n.500g/vko(!!!)
• Sf-mitta oli 29cm eli kasvua oli n.2cm
• Sydänäänet olivat edelleen 135-140

Seuraava neuvola onkin jo parin viikon päästä. Silloin saan lähetteen verikokeisiin ja streptokokki-testiin, joka testataan kuulemma kaikilta raskaana olevilta. 

Mitä muuta kuuluu raskauteen näillä viikoilla?

• Selkäkivut ovat helpottaneet töiden jäätyä taka-alalle. Lepo on selvästi ollut paras apu. Edelleen kuitenkin tulee tilanteita, jolloin selkää alkaa pistämään ja tuntuu etten pääse liikkumaan. Onneksi mies on ollut paikalla näinä hetkinä ja auttanut valaan kokoisen vaimokkeensa ylös. 
• Makoilu ei ole koskaan ollut näin vaikeaa mitä se näinä päivinä on. Jos päädyn selälteni, vaihtoehtoina on jäädä asentoon jumiin tai kyljet kipeytyvät niin, että pelkään niiden painautuvan selkärankaan kiinni. Kyljeltään makoillessa maha painaa jo sen verran, että pitkään samalla kyljellä ollessa alkaa mahaan sattua ellei mahalla ole hyvä tuki alapuolella. 
• Yöunet ovat todella katkonaisia. Vessassa tulee rampattua parin tunnen välein. Lisäksi jokainen asennon vaihto (kyljeltä toiselle) tapahtuu heräämisen kautta. Ensin täytyy nousta käsivoimien avulla istuma-asentoon ja tätä kautta kääntyä. Enää ei onnistu vaan pyörähtää kyljeltä toiselle. 
• Sängystä nouseminen, pehmeältä sohvalta nouseminen, autoon istuminen/ autosta poistuminen, lattialle kurottaminen jne, eivät luonnistu enää yhtä sukkelaan kuin ennen. Kaikki edelle mainitut vaativat pienen projektin onnistuakseen. 
• Säärien ja bikinirajan sheivaaminen ei ole enää yhtä yksinkertaista kuin ennen. A) bikiniraja ei näy enää mahan takaa B) säärien ajaminen ei onnistu seisaalteen ja istumaan käyminen suihkun lattialle tai sieltä ylös nouseminen on aina pohdittava tarkkaan koska milloinkaan ei tiedä päättääkö selkäni tehdä jumit vai ei
• Paino on noussut sen verran että oma peilikuva on ruvennut häiritsemään. Vaikka kuinka yrittää pitää herkkupäivän vaan kerran viikkoon, niin se paino nousee ja nousee. 
• Himo tuoreeseen kurkkuun on aikamoinen. Kokonainen kurkku tulee helposti rouskutettua päivään, joskus jopa kerralla. Nälkä iskee 2-3h tunnein välein ja useimmiten mieli tekee kaikkea makeaa kuten vanukkaita ja salmiakkia. Itsekuri makeanhimon iskiessä on melko heikko.
• Kynnet ja hiukset kasvavat hurjaa vauhtia. Pelkään, että niiden kanssa käy vielä huonosti Pilkun synnyttyä. Iho on ollut paremmassa kunnossa kuin koskaan viimeiset pari kuukautta. Näppyjä ei ole naamassa eikä selässä. 
• Itku on edelleen todella herkässä. Herkistymiseen ei vaadita kuin kuva vauvasta, eikä ole väliä onko kyse eläin- vai ihmisvauvasta. Lisäksi elokuvat, mainokset, laulut ja kirjat tekevät tehtävänsä.
• Masussa on niin kovat bileet aina välillä etten tiedä missä asennossa sitä olisi. Joskus tuntuu siltä, että Pilkulla loppuu tila ja tämä yrittää venyttämällä saada itselleen tilaa. Makean syöminen ja ilta-aika ovat parhaat triggerit potkujen ja venyttelyn alkamiselle. Mahan läpi tuntee aivan selvästi pienet jalat, jotka työntyvät mahaa vasten. Pilkku monesti vastaa masun silittelyyn ja ihaninta on, että Pilkku reagoi isinsä ääneen.
• Tutut ja tuntemattomat kyselevät kokoajan jännittääkö tai pelottaako. Vastatessani rehellisesti että ei, he ovat hieman yllättyneitä ja odottavat selitystä. 
• Vaatekaapissa taitaa olla kahdet housut ja ehkä 5 paitaa, jotka sopivat päälle. Jos tulisi jokin juhlallinen tilaisuus eteen tässä vielä ennen synnytystä, niin oma pukeutumiseni olisi hyvin helppoa, koska vaihtoehdot pystyy laskemaan yhdellä kädellä. Lisäksi rintsikat ja alkkarit alkavat olemaan liian piukkoja. Eli shoppaileen pitäisi päästä.
• Rinnoista vuotaa nestettä öisin enkä millään halua nukkua rintsikat päällä, jotta saisin käytettyä liivinsuojia. Niimpä yöpaidat ovat likaisia parissa päivässä. Pyykkikone huutaa melko usein.
• Kaupoissa käyminen on tukalaa. Ulkona on kylmä, joten vaatetta on pakko pukea tarpeeksi paljon, mutta käveltyä kaupassa alta 5min alkaa voimat loppumaan ja heikottamaan, koska on niin kuuma. Kauppojen alahyllyltä tuotteiden ottaminen on aina harkinnan takana; jaksaako kumartua juuri sen tuotteen vuoksi.
• Rasvainen ja suolainen ruoka aiheuttaa kovaa mahakipua. Kävimme pitkästä aikaa mäkkärissä syömässä, jonka jälkeen kärsin uskomattomasta mahakivusta tunnin verran kunnes kipu helpotti sen verran että sain nukahdettua. Närästämisestä on tullut läheisin ystäväni 
• Raskausarvet ovat saapuneet ystäväkseni. Rinnat ovat menetetty jo aikaa sitten, mutta nyt on tullut navan molemmille puolille ensimmäiset hailakat raskausarvet. Mies on onneksi ollut innoissaan rintojen kasvusta.

Kaiken kaikkiaan olen ollut todella tyytyväinen tähän raskauteen. En ole voinut pahoin muutoin kun jos olen päästänyt nälän liian suureksi. Liitoskivut ovat olleet melko helppoja tähän mennessä ja supistuksiakin on ollut harvassa nyt oltuani sairaslomalla töistä. Kaikki edellä mainitut pienet haitatkin kestän erittäin mielelläni, koska rakas pieni masuasukkimme on kaiken sen arvoista.

~Paputus 32+4~

Synttärilahja isiltä meille

Täytän pian 24v ja saimme Pilkun kanssa etukäteislahjan rakkaalta mieheltäni.

Olen puhunut bola-korun hankkimisesta kuukausia, mutta en ole saanut aikaiseksi tilata itselleni moista.

Nyt mies otti ja yllätti sitten tälläisellä. 

Bola-koruista voi lukea täältä.

Lyhykäisyydessään niiden idea perustuu kauniiseen heleään helinään, joka kuuluu kun äiti liikkuu. Korun annetaan roikkua mahan päällä. Äänen on tarkoitus rauhoittaa sekä äitiä että masussa asustelevaa vauvaa. Vauvan uskotaan tunnistavan bola-korun helinän myös syntymän jälkeen ja sen ääni voi tuoda turvallisuuden tunteen pienelle ihmiselle.

~Paputus 30+2~

Masukuva 32+

~Paputus 32+2~

Skip Hop - Treetop friends

Vihdoin sain sen! 

Taisi olla tämä hankinta enemmän äitille kun vauvalle, mutta eiköhän Pilkku viihdy matolla ihan yhtälailla kun minäkin sitten leikkihetkinä. Ukko olisi halunnut aukaista maton paketista heti ja tutkailla mitä kaikkea sieltä löytyy, mutta  minä, nainen kun olen, halusin, että lattia imuroidaan ensin ennenkuin laitetaan uusi leikkimatto lattialle. 

Törmäsin tähän leikkimattoon jo aikapäiviä sitten (syyskuussa näköjään olen pohtinut leikkimattoja ekoja kertoja lue täältä.) kun googlailin erilaisia leikkimattoja ihan vain googlen kuvahaulla.

Tilasin leikkimaton lopulta brittien amasta 

eli osoitteesta

 http://www.amazon.co.uk/. 

Hakusanaksi vain Skip Hop Treetop friends.

Hieman jännitti tilata tuollain ulkomailta VISAlla, mutta hyvin näytti onnistuvan ja rahaa säästyi n.30e. Suomessa hinnat matolle oli alkaen 80e + postimaksut ~7e, 

mutta aman kautta sain alle 60e:lla. 
Kaiken lisäksi paketti tuotiin suoraan kotiovelle. Ei tarvinnut edes postiin vaivautua. 

Matossa ihastutti suloiset hahmot, joista pöllö oli ehdoton suosikki. 

Lisäksi maton väritys oli hyvin mielyttävä, joka sopii nyt Pilkun huoneen sisustukseenkin, koska tästä huoneen inspis sai alkunsa.

Tähän sarjaan löytyy lisäksi vaikka mitä tuotteita; 

lakanoita, leluja, mobilea, mattoa, reppuja, aterimia, seinätarroja jne.

 ~Paputus 30+1~

Vauvanvaatteita on...PALJON

Eilen kävin hakemassa postista huuto.netistä huutamani vauvanvaatepaketin. Sieltä löytyy paljolti kokoa 50cm-56cm. Lisäksi Ellokselta on tulossa kiva kasa vaatteita. Sormet syyhyten odotan, että pääsen käsiksi nuihin Elloksen vaatteisiin, uudet on aina uusia. Samoiten tuo huuto.netin paketti odottaa avaamista. Ehkä tässä piakkoin käyn niihin käsiksi.

Edelleen jaksan hehkuttaa kirppareiden ihanuutta kun puhutaan vauvanvaatteiden hankinnasta. Kirppareilta hankittujen ja juuri huuto.netistä huudettujen vaatteiden avulla säästää SATOJA ellei tuhansia euroja riippuen paljonko niitä oikein hankkii. Vaikka Elloksella oli kovat alennukset vaatteissa niin kyllä 150e sinne upposi eikä vaatteiden määrä ole mikään päätä huimaava.  

Yläpuolella on kuvaa Pilkun vaatteista, jotka ovat löytäneet paikkansa vaatekaapista. Ja kuten huomaatte, niin vaatteita on kertynyt PALJON. Aiemmin listattu hankitalista on siis saanut päivitystä. 

Vaatteet vauvalle:

Toppapuku – Ostettu, mutta en tiedä onko se tarpeeksi paksu (H&M 29,90e)
Lakki - Nallepipo (H&M 4,95e)
Kypärämyssy - Ostamatta ! Äippäpaketissa tuli joku, mutta on luultavasti aivan liian iso tammikuussa
Hanskat - Ostamatta ! Äippäpaketissa tuli joku, mutta on luultavasti aivan liian iso tammikuussa
Töppöset – Ostamatta ! Äippäpaketissa tuli joku, mutta on luultavasti aivan liian iso tammikuussa
Välipuku – Saatu kaverilta (0e)
Ohut lakki – Muutama ohut pipo löytyy (Kirpparilta yhteensä n.3e ja H&M 2e alesta)
Villasukat - Monet kudottu (Langat n.6e)
Villatakki ja -housut - saadaan Pilkun isomummulta (0e)

Bodyt 50-68 cm – kaikkia kokoja löytyy useampia (Uusia ja kirpparilta ostettu)
Potkuhousut ja housut 50-68 cm – kaikkia kokoja löytyy useampia (Kaikki ostettu kirppareilta n.20e)
Yöpuvut 50-68 cm – Kaikkia kokoja on ainakin pari (Ostettu kirpparilta)
Sukkahousut - 3kpl (Lastenkirpputori Into 2e, Ellos 12e 2kpl)
Sukat - löytyy USEAT pientä kokoa (Kirppareilta n. 10e, Ellos 6e 3paria, H&M n.15e 8paria)

Näiden lisäksi on tullut ostettua mm. neuleita, farkkuja, villapaita, huppareita ja erilaisia paitoja.

Alemmalla hyllyllä on yökkärit ja potkupuvut. 

Tältä hyllyltä löytyy kaikki koon 50cm-56cm. Edessä on koon 50cm housut ja puoli-ja potkarit sekä koon 50-56cm paidat. Keskimmäisellä rivillä on koon 50cm-56cm bodyt ja takarivillä on koon 50cm housut, potkarit ja puolipotkarit.

                      

Tangolla roikkuu kaikkea random vaatetta kuten paksumpia takkeja ja lappuhaalarit. Alemmalla hyllyllä on puolestaan neuleita ja collegepuku sekä koon 62cm potkuhousuja. Ylimmällä hyllyllä on koosta 62cm -> kaiken näköistä vaatetta; bodyt, potkarit, housut jne. 

~Paputus 30+6~

Masukuva 30+

Nyt jo oltais viikolla 30+ eli viimeiset 10 viikkoa alkanut. Voihan se kaveri päättää tulla vasta rv40+, mutta elätellään toiveita tuosta kymmenestä viikosta ! 

30+4

Nyt on alkanut masun silittely ihan kunnolla. Työkaverit, ystävät, sukulaiset ja hieman puolitutummatkin tuppaavat silitellä masua. Ei se ole ollut ihan niin häiritsevää kuin aluksi sen ajattelin olevan. Ehkä sitten jos vieraat ihmiset aloittavat sen masun silittelyn niin voi tulla ärtymys. 

Tajusin tuossa, että meille TAYSissa kerrottiin päivät silloin aikoinaan väärin. Eli kun uuden viikon kerrottiin alkavan tiistaina, niin eihän se niin voi olla, jos LA on MA 27.1.2014. Eli kaikki merkinnät ovat yhden päivän heitolla, mutta ehkä se ei haittaa! Josko tästä eteenpäin mentäis oikealla laskutavalla. 

~Paputus 30+5~

Ensimmäiset vaatteet jaoteltu

Aikaa sitten sain ensimmäiset vaatteet jaoteltua isompiin ja pienempiin kokoihin. Tähän satsiin kuului vain pieni osa kaikista vaatteista, jotka on hankittu. En tiedä mistä olin saanut käsityksen, että näitä vaatteita olisi jotenkin vähäsen. Ehkä se, että ne oli monessa pienessä nyssykässä vaatehuoneen hyllyillä, niin ei tullut kunnon käsitystä siitä kuinka paljon niitä todellisuudessa on. Nyt kun olen suurimman osan saanut jo laitettua kaappiin, niin totuus on paljastunut. Eilen mieheni tokaisi "Kuinkas monta niitä lapsia oli tulossa?" katsoessaan Pilkun vaatekaappiin. 

Minäkö vauvanvaateholisti? 

En varmasti ole ainut...

Koon 50-56cm vaatteet

Koon 62-68cm vaatteet

Pipot, myssyt, sukat yms.

Mutta kuka oikeasti voisi vastustaa niitä pienen pieniä vaatteita, jotka roikkuvat houkuttelevissa kuoseissa ja väreissä kauppojen hyllyillä? Tai kirpputorilta hintaan 0,5e tai 1e saatavia vaatteita? Onhan se aivan turhaa hamstrata juuri niitä pieniä kokoja sillä ne ovat käytössä vain pienen hetken. Aina vaan ei tule ajateltua niin järkevästi kun sydän sulaa niitä katsellessa.


~Paputus 29+5~

Neuvola rv29+1

Eilen oli taas aika neuvolaan. Siellä oli nyt eri opiskelija kuin toissa käynnillä. Oli kyllä mukava ja tuntui osaavan hommansa. Ihan pikkariikkisen oli ärsyttävää puhua asioista hänen kanssaan, koska eihän hän tietenkään voinut tietää, mitä tässä on meidän kohdalla ollut, niin joutui aina selittämään miksi jostain kysyn jne. Muuten ei mitään valittamista. Kyllä omasta puolestani saa opiskelijat opiskella kunhan vaan tietävät mitä tekevät! Eikä siinä selittelyssäkään mitään ongelmaa olisi muuten ollut, mutta tiesin miehen haluavan kotiin vielä syömään ennenkuin tämän täytyi lähteä töihin.

Neuvolassa selvisi:

• Verenpaine pysynyt samojen arvojen tienoilla koko raskauden ajan
• Paino oli jälleen noussut ja painonnousu on melko hurjaa, n.400g/viikko
• Vauvan sydänäänet olivat n.140 luokkaa
• SF-mitta oli 27cm eli kasvanut 5cm viime käynnistä
• Hemoglobiini oli 111
• Tarjonta edelleen pää
• Viime viikon kirvelyt/poltot eivät johtuneet pissatulehduksesta vaan olivat ilmeisesti supistuksia

Lisäksi ilmottauduimme parille valmennuskurssille; vauvan imetys ja hoito sekä synnytys. 26.11. on jo tuo synnytysvalmennus mutta tuo toinen oli vasta joulun alla.

Nyt alkoi sitten tiheempi neuvolassa ramppaaminen koska ollaan loppuraskauden puolella. Neuvolassa tulee käytyä vielä 2 kertaa ennen vuoden vaihdetta ja 31,12, on vielä neuvolalääkäri. Huomenna on myös edessä neuvolalääkärillä käynti, mutta se on ns. ylimääräinen noiden selkäkipujen ja viime viikon supistuksien vuoksi. Katsotaan mitä lääkäri sanoo töihin menosta vielä ennen mammalomaa. Tässä olisi kuitenkin 5 viikkoa ennen sen virallista alkamista. 

~Paputus 29+2~

Pilkun huone; tästä lähdetään

Muutimme kämppäämme vuonna 2009 kesällä, eikä meillä silloin vielä ollut aikeissa tehdä lapsia, mutta aina olemme tienneet, että joku päivä niitä haluamme. Ja kun muutimme kolmioon, meille oli täysin selvää mitä varten tuo yksi ylimääräinen huone on;
lastenhuone.

Monesti olemme ääneen pohtineet, että koskahan pääsemme sisustamaan tuon huoneen lapsenhuoneeksi. Kun alkukesästä r-testi näytti postiviista, ei mennyt montaakaan päivää kun iloitsin, että nyt pääsemme käsiksi tuohon ylimääräiseen huoneeseen. Valitettavan usein se on ollut meillä vain tavaroiden säilyttämistä varten. Ihanaa saada nuillekkin neliöille tarkoitus.

Ennen rakenneultraa käytin monet illat googlessa hakusanan "nursery" parissa. Hain ideoita ja inspistä muiden super hienoista lastenhuoneista. Tiesin kyllä kokoajan, ettei meille saada saman näköistä kuin niissä kuvissa (koska raha), mutta jotain pientä vinkkiä.

Kun saimme tietää, että Pilkku on poika, alkoi huoneen värin miettiminen. Aluksi pohdin harmaata, mutta lopuksi päädyimme vihreään. Se sopi sekä minulle, että miehelle. Maalien värivaihtoehtoja katsellessa meinasi itku tulla, koska vihreän sävyjä on tuhottomasti. Pikkuhiljaa värit kuitenkin karsiutuivat. Annoin miehen tehdä lopullisen valinnan ja nyt ehkä pikkuriikkisen harmittaa. Olisin itse kaivannut hieman tummempaa vihreää.

Tässä on kuitenkin kuvia siitä, mistä lähdimme.

Tälläkin hetkellä tuo kukkatapetti on edelleen seinässä. Aluksi ajattelin maalata tuon seinän ruskealla, mutta koska vastapäisen seinän väri ei olekkaan niin vihreä kuin aluksi suunnittelin, niin saattaa hyvinkin olla, että tuo tapetti saa toistaiseksi jäädä.

Tuo oikealla näkyvä kaappi on kiinteä, joten se on siinä ja pysyy. Laitoimme sinne lisää hyllyjä ja niimpä se sai virakseen olla Pilkun vaatekaappi. Ennen säilytimme siellä remppatarvikkeita. Uusi kaapin oven nuppi tulee ehdottomasti hankintalistalle.

Ylemmissä kuvissa näkyvä seinä on jo maalattu, kuten aiemmassa blogikirjoituksessa mainitsinkin. Laitoimme seinään ensiksi tasoitetapetin, koska alla oli liimalla laitettu sinertävän-harmaa tapetti, joka ei irronnut sitten millään. Tasoitetapetti oli todella huokoista ja sitä oli aivan tuhottoman ärsyttävä maalata. Tuntui, että se imi itseensä tuplamäärän maalia. Onneksi yksi purkki kuitenkin riitti, eikä tarvinnut lähteä hakemaan lisää kesken maalauksen. 

Pilkun huone on näiden kuvien jälkeen saanut jo nojatuolin, seinähyllyn ja hoitopöydän, mutta myös kasoittain vaatteita, jotka eivät ole vielä kaikki vielä löytäneet paikkaansa vaatekaapista. Nappaan joku päivä taas kuvia ja päivittelen projektin edistymistä.

~Paputus 28+6~

Sairasloma kutsui jälleen

Tämä viikko oli kokonainen työviikko sairasloman jälkeen ja alkuun näytti hyvältä. Maanantai ja tiistai sujui ihan todella hyvin. Selkään ei sattunut, mutta vaivana oli kirvelyä/polttoa alavatsassa/alapäässä. En oikein osaa sanoa kummalta "kipu" enemmän tuntuu, kirvelyltä vai polttelulta. Ajattelin ensin, että olen saanut pissatulehduksen, mutta perinteiset oireet puuttuivat; tiheentynyt virtsaamisen tarve, kirvely virtsatessa ja kutina alapäässä. En kuitenkaan ajatellut asiaa sen pidemmälle vielä alkuviikosta. Kuvittelin kai sen menevän ohi tai kehittyvän kunnon pissatulehdukseksi. 

Keskiviikkona kiinnitin huomion siihen, että tämä kirvely/poltto tuntui kiusaavan vain töissä ja kotona töiden jälkeen. Jälleen vaivaksi alkoi tulla myös selkäkipu. Iltapäivällä klo17 jälkeen jäimme pitämään iltapalaveria töihin. Istuin taukohuoneen sohvalle ja hetken siinä istuttuani tajusin, etten pääse siitä ylös kun selkään sattuu taas niin perhanasti. Onneksi oli työkavereita paikalla. Kun pääsin kotiin, päätin että seuraavana päivänä soitan neuvolaan. 

Torstaina kirvely/polttelu jatkui ja nyt selkä oli kipeä jo aamusta kun nousin sängystä. Töissä selkä kiusasi enemmän kuin koskaan. Kävely pisti selkään, vaippojen vaihtaminen pisti selkään ja kuravermeiden pukeminen muksuille pisti selkään kuin puukkoa olisi joku vääntänyt alaselkääni. Muksut saatuamme nukkariin soitin neuvolaan, mutta siellä ei ollut minun neuvolanterkka "H" paikalla vaan joku opiskelija. Selitin kyllä tälle opiskelijalle ongelmani ja kysyin tuosta kirvelystä/poltostakin, mutta ei hän oikein osannut kuin arvella asioita ja sovimme, että hän pyytää H:ta soittamaan seuraavana päivänä.

Perjantaina sain sitten oman neuvolanterkan H:n puhelimeen ja juttelimme pitkät pätkät. Selitin kuinka alkuviikko meni töissä ihan hyvin, mutta nyt taas on ruvennut selkä kipuilemaan niin etten meinaa saada töitä tehtyä. Hetken keskusteltuamme selkäkivuista H kysyi näistä kirvely/poltto tuntemuksista. Raskauden aikana olen vasta huomannut kuinka vaikea on selittää tuollaisia kipuja; missä tuntuu, miten tuntuu, aaltoileeko kipu, onko kipu säännöllistä. Parhaani mukaan selitin milloin ja missä tämä tunne tuntuu ja H veikkasi kyseessä olevan polttosupistuksia. Varuiksi sovimme kuitenkin, että ensi tiistaina katsotaan virtsa neuvolassa ja laitetaan tarvittaessa lähete labraan. H sanoi, että sairaslomalle kannattaa jäädä nyt heti vaikka sanoin kyllä voivani mennä maanantaina töihin. Päädyimme lopulta siihen, että H kirjoittaa MA-KE sairaslomaa ja TO minulla on aina neuvolalääkärille, joka katsoo sitten jatkoa. 

~Paputus 28+3~

Masukuva 28+0

VKO 28+0

Isyyspaketin lisäys

Sunnuntain isänpäivä lähenee ja malttamattomana odotan hetkeä jolloin pääsen antamaan rakentamani isyyspaketin miehelleni. 

Pari viikkoa sitten poikkesin Seppälässä ja silmiini pisti aivan ihana "I <3 my Daddy" -body. Hintaa bodyllä taisi olla 9,95e. Harmitti vain että pienin koko oli kokoa 62cm. Minusta pienempi esim. 50cm body olisi ollut aivan super suloinen. Tämä body saa paikkansa myös isyyspaketista.

Lisäksi törmäsin pinterestissä ideaan, jossa oli isälle ja lapselle tehty yhteen sopivat t-paidat. Hieman muokkasin ideaa ja etsin käsiini nettikaupan, josta sain tilattua t-paidan miehelle ja bodyn Pilkulle, omalla tekstillä varustettuna tietenkin. Lopulta päädyin paitashoppiin.

Mietin pitkään, että minkä teksti yhdistelmän vaatteisiin laittaisin. Lopulta päädyin hauskaan
"Daddy in training!" 
sekä
"Coaching daddy!"

T-paitaan ja bodyyn oli useita värivaihtoehtoja, mutta itse päädyin simppeliin navyn siniseen. Samoin tekstin värin sai valita itse ja mielestäni tuo valkoinen oli nappi valinta tuohon siniseen pohjaan.

Oli mukava huomata, että body oli ihan tutan tuote, joten tuskin kutistuu heti ensimmäisessä pesussa. Vaikka nämähän ovat enemmän sellainen hömppä-juttu kuin joka päiväiseen käyttöön tarkoitettu.

Hinta näille kahdelle tuotteelle oli about 24e ja ne tipahti postiluukusta noin 1vkon kuluttua tilauksesta. 

~Paputus 28+0~

Olen onnellinen !

Tänään on taas ollut yksi niistä päivistä, jolloin mieli on onnellinen. Olen ollut onnellinen rakkaasta miehestäni, mutta täytyy myöntää, että suurin syy tähän pilvissä liitelyyn on tuolla masuyksikössä.

Olen aina pitänyt lapsista. Pienenä hoidin mielelläni pienen pieniä pikkuserkkujani ja leikin heidän kanssaan tunteja. Hieman ennen kouluikää pyysin äidiltä ja iskältä lahjaksi pikkusiskoa, ja kun he minulle ilmoittivat, ettei niitä lapsia saa tuosta vaan, niin pyysin heitä ostamaan sellaisen Länskältä kun ensi kerran sinne menemme. Ala-asteella vietin aikaa koulukummilapseni kanssa koulupäivien jälkeen vaikka hän oli ekalla ja minä kuudennella. Yläasteella leikin edelleen pikkuserkkujeni kanssa, jotka olivat minua huomattavasti nuorempia ja hoisin heidän kavereiden pikkusisaruksia jos olimme ulkona yhdessä. Lukiossa koin ensimmäisen kerran vauvakuumeen ja lukiossa koin elämäni parhaimpia päiviä kun pikkusiskoni syntyi. Lukion jälkeen hoidon häntä kun äitini palasi töihin. Ja lopulta päädyin töihin päiväkotiin, jossa olen lasten ympäröimänä.

Kun päätimme mieheni kanssa, että nyt olisi lasten aika, pääni pääsi valloilleen kaikista vauva-asioista. Googlailin vauvoista ja raskaudesta, luin Vauva-lehteä, juttelin ystävien kanssa vauvoista, ostelin vauvanvaatteita ja mietin kaikkia ihania vauvatarvikkeita, jotka täytyisi hankkia raskauduttuani. Olin yhtä vauvakuumetta koko ihminen. 

Tiesin, ettei raskautuminen välttämättä onnistu ihan hetkessä, mutta toivoin hiljaa mielessäni, että josko pari kuukautta riittäisi yrittämiseen. Raskautuihan ystävänikin vanhingossa ja toinen tuttuni heti toisella yrittämällä. En koskaan uskonut yrittämisen olevan niin vaikeaa, mitä se lopulta oli. Se oli rankkaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Se oli rankkaa minulle ja välillä tuntui, että miehelleni vielä enemmän.

Tiedän, että monet joutuvat yrittämään lasta huomattavasti kauemmin kuin mitä me mieheni kanssa, mutta odottavan aika on pitkä. Ja tiedän ettei kaikki tule koskaan edes lapsia saamaan vaikka niitä haluaisi. En voi edes kuvitella heidän tuskaansa.

Silti noiden kuukausien, lopulta parin vuoden aikana kun vauvaa yritimme, tuntui ihan hurjan pahalta kerta toisensa jälkeen saada huonoja uutisia joko ovulaation tai raskauden suhteen. Jossain vaiheessa TAYS:in hoitoja ajattelin jo hetken, ettemme tule koskaan saamaan omaa lasta. Mietimme myös vaihtoehtoja, mitä teemme jos yrityksistä huolimatta emme normaalein keinoin vauvaa saa aluille. Vaikka ei meillä pelkät luomukeinot olleet käytössä, olihan meillä lääkkeet. 

Vieläkään en oikein ymmärrä kuinka tämä raskaus on mahdollinen. Me kävimme kontrollikäynnillä TAYSissa kun olin lääkkeeni pistellyt eikä yksikään munasolu ollut lähtenyt kasvamaan. Silti, juuri luovuttamisen hetkellä, se perhanan testi olikin positiivinen.

Kuinka pienistä asioista tämäkin raskaus on ollut kiinni. Meillä alkoi tuo petitouhukin olemaan jossain kohtaa hieman pakkopullaa kun "varmuuden vuoksi on pakko vehtailla". Tai ei se minulle ollut, koska lääkkeet saivat himoni taivaisiin, mutta mies oli eri fiiliksillä. Kun teimme päätöksen tuon viimeisimmän TAYS käynnin jälkeen, että pidämme kesän ajan taukoa hoidoista, alkoi myös pedin puolella vilkkaampi aikakausi. Mitä jos emme olisi vielä päättäneet luovuttaa? Olisimmeko ratkaisun hetkellä osuneet pedin puolelle? Mitä jos olisin aloittanut terolutit ilman, että tein raskaustestin?

En tiedä onko kroppa voinut saada pahimman ressipiikin pois kimpustaan sillä hetkellä kun me päätimme pitää hoidoista taukoa, jonka ansiosta osittain hedelmöitys on tapahtunut? Olenko ressannut hoitoja ja kokenut hirveätä painetta raskautumisesta, niin ettei kroppani ole suostunut hedelmöitykseen?

Oli asia kuinka tahansa, olen aivan äärettömän onnellinen tällä hetkellä, että mahassani pieni poika kasvaa ja kehittyy. En osaa edes sanoin kuvailla kuinka tärkeä tämä pieni ihminen meille on nyt jo. Pieni Pilkku on meidän molempien rakkauden kohde ja tämä tunne sitä pientä ihmistä kohtaan tulee varmasti vain kasvamaan kun hänet syliimme ensimmäisen kerran saamme.  

~Paputus 27+6~

"S" & "N"

Niinhän siinä kävi, että kumpikin pyytämämme henkilö suostui Pilkun kummiksi! Itseasiassa heitä on pyydetty kummeiksi jo hetken aikaa sitten, mutta enpä ole muistanut asiasta kirjoittaa.

Mieheni valitsema henkilö, "N", suostui heti, hetkeäkään epäröimättä, kun mieheni häntä Pilkun kummiksi pyysi. Miehenikin pelkäsi ihan suotta ettei "N" suostuisi koska tämän avovaimoaan ei pyydetty. "N" sanoi, ettei itsekkään näe tässä järjestelyssä mitään ihmeellistä, mutta ymmärtää vaimokkeensa näkökulmaa, koska heidän piireissään on tapana pyytää aina pariskunnasta molemmat, jos jomman kumman kummiksi haluaa. Ystävänikin, joka otti asiasta hieman nokkiinsa, on alkanut ymmärtämään asiaa meidän näkökulmasta. Mieheni oli todella iloinen kun sai "N":n osaksi Pilkun elämää. Meillä on pieni sisäpiiri juttu, jossa kutsumme tätä "N":ää valkoiseksi ritariksi. Hän on meidän silmissämme täydellinen esikuva Pilkulle siitä, millainen miehen kuuluu olla.

Minun paras ystäväni, "S", sai "Pilkulta" kortin, jossa Pilkku pyysi häntä kummikseen. Kortissa Pilkkui kertoi olevansa vielä äitinsä masussa ja kasvavan siellä turvassa, mutta toivoi, että tullessaan tähän maailmaan saisi "S":stä kummin. Sain vastauksen puhelimeeni hyvin pian, jossa "S" ilmoitti suostuvansa ehdottomasti ja tämän olevan oikein kunnia hänelle. Olen asiasta todella iloinen, sillä pelkäsin hetken ettei hän suostuisikaan. Meillä oli ystäväni kanssa kyllä puhetta jo lukiossa, että sinä päivänä kun minä esikoiseni saan, hänestä tulee tämän kummi. Puhuimmekin tästä asiasta nyt jälkeenpäin "S"n kanssa ja hän sanoi muistavansa keskustelun myös, mutta ei uskonut, että minä muistan, joten ei ole ottanut asiaa puheeksi millään tavoin.

~Paputus 27+3~

Nyt tuntuu, että olen hyvin raskaana

Kadulla, kaupoissa, bussissa ja joka puolella ihmiset ovat alkaneet tuijottamaan mahaani ihan selkeästi. Enää kukaan ei kurki kulmiensa alta tai katso ovelasti sivusilmällä. He vain tuijottavat. Välillä tekisi mieli tokaista ääneen "Kyllä, OLEN RASKAANA!". En tiedä tuijottavatko he minua koska muistavat minut paikallisen kaupan kassalta, jossa palvelin monta hyvää vuotta samoja naamoja päivästä toiseen vai tuijottavatko vain uteliaisuuttaan. Ihmisiä kun me kaikki olemme ja uteliaisuus kuuluu ihmisen luonteeseen.

Tänään kaupassa kävi ensimmäistä kertaa niin, että kun pudotin rahapussin kassalla maahan, niin takanani oleva VANHEMPI herrasmies tuli äkkiä vierelleni ja nosti rahapussini minulle. Teki mieli halata tätä herraa. Voihan se tietenkin olla, että tämä herra olisi nostanut kenelle tahansa pudonneen tavaran, mutta jotenkin uskon, että minun mahani koko oli syy tähän kohteliaisuuteen. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun kukaan tuntematon toimii superystävällisesti raskauteni vuoksi. Ystäväni ovat pidelleet minua jo kuin kukkaa kämmenellä hetken aikaa, mutta ulkopuolisilta tämä oli uutta.

Viikkoja on siis kertynyt 27+.

• Mittasin toissapäivänä mahan ympäryksen ja mitta näytti mukavat 106cm
• Vaa'alla käytyäni huomasin painoa tulleen 7,5kg. Painoni on noussut melko tasaiseen tahtiin. 
• Vielä olen toistaiseksi säästynyt raskausarvilta mahassa ja reisissä, mutta rinnat ovat ottaneet niidenkin edestä damagee
• Rinnat vuotaa kirkasta nestettä päivittäin, täytyy pitää liivinsuojia
• Pohkeissa ei näy suonikohjuja enkä ole huomannut että nilkkani olisi erityisemmin paksuntunut/turvonneet 
• Selkäkivut ovat helpottaneet, mutta olenkin ollut 2 viikkoa sairaslomalla
• Pilkku liikkuu vatsassa ihan hurjan paljon. Välillä naurahdan ihan ääneen kun jokin liike tuntuu niin hassulta. En oikein tiedä sattuuko, inhottaako vai tuntuuko kivalta
• Nälkä tulee 3-4h välein ja syön huomattavasti enemmän kuin aiemmin
• Makea maistuu paremmin kuin koskaan. Erityisesti suklaa
• Naaman ja selän kukkiminen on vähentynyt huomattavasti
• Itku tulee melko herkästi

~Paputus 27+2~

Fysioterapeutilla piipahdus

Kävin tänään fysioterapeutin juttusilla tuossa läheisellä terveyskeskuksella. Fyssari oli todella mukava ja tuntui oikeasti välittävän siitä mitä sanoin ja yritti mahdollisimman yksinkertaisesti selittää mistä kipuni saattavat johtua.

Ennen kuin hän edes koski minuun, hän osasi jo epäillä vaivan johtuvan Sl-nivelestä.

Kuva lainattu http://www.kuntonetti.org/index.php?sivu=11

Ensin tutkittiin seisaalteen Sl-nivelten liikkumista ja oikea puoli, joka minulla on siis kiukunnut, oli huomattavasti löysempi kuin vasen puoli. Seuraavaksi kävin kyljelteen makaamaan tutkimuspöydälle. Olin vasemmalla kyljelläni ja polvet hiukan koukussa. Fyssari alkoi työntämään pakaroista eteenpäin ja samalla hän veti yläkroppaa taakkepäin. Sanoi ettei meinaa liikkua, mikä ilmeisesti oli huono homma. Niimpä sain ohjeeksi venyttää tässä asennossa itseäni, mutta niin, että vien yläkroppaani eteenpäin ja hiukan alas eli juuri päinvastoin kuin hän teki. 

Tunne, joka tulee työpäivien jälkeen oikeaan jalkaani, ettei se enää jaksa kannatella, johtuu siitä että hermot ovat puristuksissa löystyneiden nivelten välissä. Venyttelyn pitäisi helpottaa kipua.

Lisäksi sain käskyn hakea tukivyön apuvälineyksiköstä ja harjoittaa lantion syviälihaksia. Ja odotettu nostelukieltohan sieltä tuli myös. Sen jo arvasinkin.

Töihin menen vielä yrittämään. En tiedä onko se työkavereille hirveän reilua, että tungen itseni sinne väkisin, jos jäämällä pois, he voisivat saada toimivan käsiparin avuksi minun tilalleni. Seuraava neuvola on 12.11. ja ajattelin sinne saakka katsoa kuinka töissä kestän. Tietenkin jos sitä ennen tuntuu ettei paikat vaan yksinkertaisesti kestä, niin otan yhteyden neuvolaan. 

~Paputus 27+0~