Saimme neuvolassa valita tahdoimmeko ns. tavallisen ultran vai varhaisraskauden yhdistelmäseulonnan, jolla seulotaan sikiön kromosomipoikkeavuuksia. Lisää tästä seulonnasta voit lukea täältä.
Monet vanhemmat valitsevat ihan tuon normaalin ultran, koska eivät halua ressata itseään liiallisella tiedolla, vaan menevät eteenpäin niillä korteilla, jotka maailmankaikkeus on heille jakanut. Toisille taas varhainen tieto esimerkiksi down-lapsen syntymisestä auttaa valmistautumaan henkisesti erilaiseen vauvaan ja sen kasvattamiseen. Tässä vaiheessa on myös vielä mahdollista tehdä raskaudenkeskeytys, jos seulassa näkyy jotain, mihin vanhemmat eivät ole valmiita. Me valitsimme tuon seulonnan, sillä halusimme tietää millaiset kortit meille on jaettu.
Tiistai-keskiviikko välinen yö oli ehkä yksi elämäni huonointen nukuttu yö. Olimme mieheni kanssa niin jännittyneitä, ettei kummankaan nukkumisesta tullut yhtikäs mitään. Lisäksi tuntui, että kissat pitivät normaalia enemmän meteliä, vaikka luultavasti melusivat täysin samoin kuin mikä tahansa yö. Olimme molemmat aamulla kiukkuisia ja ärtyneitä. Osittain väsymyksen ja osittain jännittyneisyyden vuoksi. Jännitys helpotti ehkä inasen verran kun pääsimme odotustilaan vuoroamme.
Meidän kätilömme, joka minut ultrasi oli hieman vanhempi, mukava nainen. Menimme heti asiaan;housut pois ja makuulteen petille. Kätilö ohjeisti mieheni penkille viereeni istumaan ja sanoi, että kaikki mitä näkyy ultralaitteen näytöstä, näkyy myös isolta näytöltä, joka roikkui katon rajassa. Oli todella kiva katsella kaikkea siitä isosta näytöstä. Ei tarvinnut olla epämukavassa asennossa ja yrittää kuikuilla sivulle.
Aluksi kaikki oli vain mössöä. En saanut kuvasta mitään selvää, mutta sitten yhtäkkiä ruutuun ilmestyi meidän Pilkku. Ja voi sitä tunnetta, kun näki kuinka paljon Pilkku oli kasvanut viime näkemän, jolloin rv oli 7+1. Pilkku oli jo pienen pieni vauva. Kaksi kättä, kaksi jalkaa ja nenä. Ne ovat asiat, jotka painautuivat minun mieleeni. Niskaturvotus oli 1,4mm, mikä oli kuulemma ihan normaali, ei mitään paniikkia. Pilkku oli peräpäämitalta 67mm. Kaikkiaan kaikki oli hyvin ja meidän riskiluvut olivat luokkaa 1/100 000.
Pilkku oli hyyyvin vauhdikas kaveri. Kääntyili selältä mahalle ja taas mahalta selälle. Aivan kuin Pilkku olisi tahtonut näyttää äitille ja isille, että "täällä mää olen ja katsokaa mitä osaan jo tehdä!" Sitä tunnetta ei pysty sanoin kuvailemaan, kun katsoi sitä pienen pientä ihmistä siellä masussa ja ymmärsi, että tuo on meidän ja tammikuussa me saamme tuon ihanan pienen ihmisen syliimme. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että sitä ollaan ihan oikeasti raskaana.
Tuon ultran jälkeen mieheni ilmoitti "koko maailmalle" meidän Pilkustamme. Saimme kilottain onnitteluja. Sain siinä samalla sitten tietää kahden ystäväni/tuttavani olevan myös raskaana. Toinen menee jo rv22 ja toisella on LA 1.1.
~ rv 12+2 ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti