En voi muuta sanoa kuin "älä koskaan suunnittele asioita pitkälle eteenpäin, ei ne kuitenkaan onnistu!"
Sunnuntaina soitin äidilleni, että lähdemme mieheni kanssa hakemaan pikkusiskoani meidän luo yökyläileen. Minulla on siis 8-vuotias pikkusisko. Siskolla oli kuitenkin kotona leikkikavereita ja päädyimme siihen tulokseen ettei ainakaan vielä haeta. Kun olimme lopettamassa puhelua, iskä pyysi saada puhua kanssani. Juttelen enemmän puhelimessa äidin kuin iskän kanssa, mutta aina silloin tällöin iskän kanssa myös. En siis osannut olla yhtään epäileväinen minkään suhteen. Nyt vielä muistuttaisin, että me emme olleet kertoneet vanhemmilleni raskaudestani. Itseasiassa kukaan minun puoleni sukulaisista ei asiasta vielä tiennyt, paitsi yksi serkku, joka sattuu olemaan parhaan ystäväni poikaystävä. Tämän vuoksi seuraava kysymys tai oikeastaan toteamus tuli hieman yllätyksenä. Iskä: "Kuulin, että siellä kasvaa populaation määrä! Miksei tälläisestä ole kerrottu isälle laisinkaan?" Mielessäni pyöri miljoona asiaa sillä hetkellä. Mietin, että kuka meidän ystävistä olisi voinut millään tavalla kertoa isälleni moista. Kauhean moni kun asiasta ei tiedä. Yritinkin tintata iskältä, että kuka ihme on tuollaista hänelle kertonut! Vastaukseksi sain vain, että meillä on yhteinen tuttava ja kannattaa miettiä kenelle asioista kertoo ennen omia vanhempia. Tässä vaiheessa ajattelin, että voi hitto, iskähän on vihainen ja loukkaantunut. Jatkoin silti kyselyä tämän "pikkulinnun" suhteen ja totesin vielä, että asiaa ei kommentoida ellen saa tietää kuka on moista selittänyt. Iskä vain naureskeli puhelimessa, että sovitaan tämän yhteisen tutun olevan vaikka Juuso, "mutta onko tää totta?" Sitten en enää tiennyt mitä sanoa, koska tätä jankkaamista oli jatkunut ainakin 5min ajan eikä päästy puusta pitkälle. Koska puhelinlinjan vallitsi hiljaisuus iskä sanoi "EI HELVETTI! Se on totta, eikö olekkin kun noin hiljenit? Ei voi olla totta. Ja määkun vaan kusetin sua!" Tässä vaiheessa totesin vaan että "hitto soikoon iskä, et voinut odottaa tälläsen kanssa, että oltais päästy kasvotusten kertomaan!" Iskä oli ollut ystävien kanssa mökillä vkl ja siellä oli eräs iskän ystävistä kysynyt, että "milloinkahan susta tulee vaari?". Tämä oli ilmeisesti laittanut juonen kehittymään iskän mielessä.
Hämmentävintä oli, että iskä kuvitteli äitini tietävän asiasta ja että olen vain tältä pimittänyt tietoa. Yllätys iskän äänessä oli käsin kosketeltava kun kärttyisästi sanoin että no nyt minun täytyy kertoa äitille myös puhelimen välityksellä. "Ai eikö äiti tiedä?!?"
Kun sain äidin linjan toiseen päähän, mieheni huusi puhelimeen että "T susta tulee mummu!". Vastaukseksi saimme niin äitimäisen vastauksen "Mitä? Eikä!? Mää en sitten hoida sitä!" Jos tuntisitte äitini, tietäisitte tämän tarkoittaneen pelkkää hyvää ja vastaus oli niin hänen tyyliään.
Molemmat kyllä onnittelivat kovasti. Iskä oli heti hieman enemmän innoissaan asiasta, mutta uskon äidin lämpiävän Pilkulle oikeen mummumaisesti myös, kun saamme Pilkun vain käsivarsillemme. Iskä hoki "Tosi hieno juttu. Ihan mahtavaa. Onnea kovasti!"
Ei siis mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Niin piti odottaa, että saamme kunnon kuvan joltain neuvolakäynniltä ja menemme kuvan kanssa kertomaan. No kävipähän asia näinkin!
Nyt kun olemme saaneet vanhemmille kerrottua, edessä on vielä mieheni isovanhemmat sekä meidän molempien muut sukulaiset, mutta he saavat vielä odottaa. Varmaan pikkuhiljaa alamme kertomaan myös muille ystävillemme. Olen miettinyt kovasti, että milloin tulee tilaisuus, että pääsen kertomaan tyttöjengille, johon kuuluu parhaimpia ystäviäni ja erittäin ihania ihmisiä. En halua puhelimessa heille kertoa vaan odotan, että saamme kasaan päivän jolloin kaikki näemme ja kerron ihan kasvotusten. Haluan nähdä heidän reaktionsa. Vaikka monesti on tehnyt mieli keskusteluissamme asiasta kertoa, mutta olen malttanut mieleni.
Huomenna onkin meidän ihka ensimmäinen neuvola klo13.00. En malta odottaa. Toivottavasti Pilkulla on kaikki hyvin.
~ rv8 ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti