Pahimpana oireena tällä hetkellä on nälkä. Nälkä on riesana kokoajan. Saan syödä 2 tunnin välein, jottei paha olo pääse vallitsemaan koko olemustani. Jos en aamulla syö heti herättyäni aamupalaa, huomaan sen kyllä voinnissa hyvin nopeaan. Alkaa heikottamaan ja ellottamaan.
Olen koittanut kantaa kaupasta hedelmiä minkä jaksan, mutta tuntuu ettei ne pidä nälkää kuin pienen hetken. Kokoaikaa en viitsisi syödä leipääkään tai rahkoja. Kävin tänään vaa'alla ja painoa oli 400g vähemmän kuin viime viikolla neuvolassa. Se nyt kyllä saattaa johtua eri vaatetuksestakin, mutta anyways. Olin aivan varma, että paino on noussut useamman kilon tällä syömisellä! Juhannuksenakin upposi suusta alas jos jotakin ja vaikka kuinka paljon. Voi tietenkin olla, että se paino paukahtaa vaakaan vasta myöhemmin tällä viikolla.
Olisiko jollain hyviä vinkkejä välipaloista, joita voi napostella pitkin päivää?
Juhannuksena olimme mieheni isän ja tämän vaimokkeen luona. Siellä oli myös meidän kaksi ystäväpariskuntaa sekä muita vieraita. Perjantaina oli syömismeininkiä kera isovanhempien, siis mieheni isovanhempien, ja oli mukana pari muutakin "sukulaista". Päätimme kertoa tällä sakille uutiset Pilkusta kun olemme kaikki kokoontuneet syömään. Istuimme alas, kaikilla ruuat edessä ja sitten mieheni aloitti "Kaikille oikeen hyvää ruokahalua ja Juhannusta. Älkää laittako nyt suuhunne mitään, koska meillä on pieni uutinen kerrottavana." Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa kun tunsin kuinka porukka tuijotti minua. Sitten se olikin jo ohi kun sain silmäni auki ja joka puolelta kuului onnitteluja ja ihmiset hymyilivät niin, että pelkäsin heidän suupieltensä puolesta.
Sain mieheni isältä ja tämän vaimokkeelta erittäin lämpimät halaukset kun saavuimme heidän luokseen, mutta nyt he vasta innostuivat kun pääsivät ihan ääneen tohkeilemaan asian suhteen. Vaari-termi tuntu menevän jo appiukolle. Täytyy keksiä omalle isälle jokin toinen nimitys kuin vaari.
Tiedon raskaudestani on saanut nyt myös oma serkkuni ja kummitätini. Serkku oli erittäin iloinen puolestamme ja kyseli kovasti kaikkea. Oli ihana tälle kertoa ihan kasvotusten. Lisäksi mieheni kertoi omalle serkulleen ja tämän vanhemmille sekä mummulle & papallensa. Mummu oli niin onnellinen ettei sanaa suustansa ollut saanut. On kyllä ollut aivan ihania vastaanottoja uutiselle. Ihan suotta olen pelännyt ja jännittänyt kertoa kennellekkään.
Liityin parille keskustelufoorumille, josta toivon saavani vertaistukea ja neuvoja pitkin raskauttani. Vaikka minulla on aivan ihania ystäviä, jotka kuuntelevat ja neuvovat minua, niin ei se ole sama asia kuin keskustella niiden kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa.
~rv 9+0~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti