Eilinen oli melkoisen hämmentävä päivä. Olemme alusta saakka, siis seurustelun alusta saakka, puhuneet siitä kuinka me molemmat haluamme elämäämme lapsia, tyttöjä ja poikia, mutta ainakin yhden tytön. Kun vauvaa aloimme yrittämään, niin silloinkin puhuimme kokoajan tytöstä. Jossain keskusteluissa oli mukana myös poika ja juurikin näin, että ensin tulisi poika ja sitten vasta pienemmäksi sisarukseksi tyttö. Kun raskaustesti vihdoin näytti positiivista meidän molempien puheista tippui pois sana tyttö. Toivoimme vain tervettä lasta.
Muutama viikko tässä on eletty jo niin, että mies on ollut aivan sata varma, että tyttö tulee. Itselläni oli puolestaan ihan Väinö-fiilis. Näin uniakin poikavauvoista ja jotenkin sitä vain tiesi, että poika siellä masussa myllertää. Eilen kysyin autossa mieheltäni ennen ultraa, että vieläkö tämä on sata varma tytön saapumisesta elämäämme. Vastaus oli edelleen kyllä, mutta lisäys tähän oli, että ihan sama kuitenkin loppujen lopuksi kumpi tulee kunhan kaikki on hyvin pienellä.
Kun ultraaja ilmoitti siellä pojan köllöttelevän, niin kuulin hetken ajan mieheni äänessä pienen pientä pettymystä kun tämä toisti "poika..". Ja pakko on itsekkin myöntää, että sadasosa sekunin ajattelin, että "voi, eikö me saatukkaan tyttöä", mutta sitten katsoin taas ruutua ja näin sen pienen ihmisen siellä liikkuvan ja kirosin itseni alimpaan helvettiin, koska edes moista ajattelin. Me saamme pojan, jota rakastamme aivan varmasti ihan yhtä paljon kuin olisimme rakastaneet tyttöä. Pilkku on kuitenkin meidän, meidän oma vauva, oma lapsi.
Kun kävelimme pois ultrasta, kysyin mieheltä, että onko tämä pettynyt uutiseen ja sain rehellisen vastauksen; "No ehkä sillain vähän. Niin varma olin tytöstä." Mies silti vakuutti, että on vain onnellinen, että pieni on terve ja kaikki mitä piti näkyä, näkyi. Kysyin saman kysymyksen vielä pariin kertaan kotona ja halauksien kera mies vastasi, että edelleen ehkä iikka piikkisen vähän, mutta rakastaa poikaa ihan yhtä paljon kuin tyttöäkin olisi rakastanut.
Mies lähti töihin vielä illalla. Ei hän siellä kauaa kerennyt olemaan, kun puhelimeni piippaili viestiä. Kävin lukemassa ja siellä oli kolme viestiä mieheltä. Yksi jossa tämä hehkutti, että nyt vasta tajuaa tämän päivän uutiset, että me saamme pojan. Seuraavassa kuinka hän on onnellinen ja tämä kaikki on todella mahtavaa. Kolmas oli vain lisähehkutuksia poikaan liittyen.
Soitin miehelle heti viestit luettuani ja tämä vain nauroi ja hoki että "me saadaan poika! ME SAADAAN POIKA!". Sitten mietittiin jo leluja mitä pitää pojalle ostaa ja harrastuksia minne yhdessä mennään jne. Eli löyty se intokin jo siihen poikaankin vaikka aluksi oli pienen pieni pettymys taustalla.
Nyt emme malta odottaa tammikuuta, että saamme tuon pienen pienen Pilkku-pojan elämäämme! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti