Vauvanvaatteita on...PALJON

Eilen kävin hakemassa postista huuto.netistä huutamani vauvanvaatepaketin. Sieltä löytyy paljolti kokoa 50cm-56cm. Lisäksi Ellokselta on tulossa kiva kasa vaatteita. Sormet syyhyten odotan, että pääsen käsiksi nuihin Elloksen vaatteisiin, uudet on aina uusia. Samoiten tuo huuto.netin paketti odottaa avaamista. Ehkä tässä piakkoin käyn niihin käsiksi.

Edelleen jaksan hehkuttaa kirppareiden ihanuutta kun puhutaan vauvanvaatteiden hankinnasta. Kirppareilta hankittujen ja juuri huuto.netistä huudettujen vaatteiden avulla säästää SATOJA ellei tuhansia euroja riippuen paljonko niitä oikein hankkii. Vaikka Elloksella oli kovat alennukset vaatteissa niin kyllä 150e sinne upposi eikä vaatteiden määrä ole mikään päätä huimaava.  

Yläpuolella on kuvaa Pilkun vaatteista, jotka ovat löytäneet paikkansa vaatekaapista. Ja kuten huomaatte, niin vaatteita on kertynyt PALJON. Aiemmin listattu hankitalista on siis saanut päivitystä. 

Vaatteet vauvalle:

Toppapuku – Ostettu, mutta en tiedä onko se tarpeeksi paksu (H&M 29,90e)
Lakki - Nallepipo (H&M 4,95e)
Kypärämyssy - Ostamatta ! Äippäpaketissa tuli joku, mutta on luultavasti aivan liian iso tammikuussa
Hanskat - Ostamatta ! Äippäpaketissa tuli joku, mutta on luultavasti aivan liian iso tammikuussa
Töppöset – Ostamatta ! Äippäpaketissa tuli joku, mutta on luultavasti aivan liian iso tammikuussa
Välipuku – Saatu kaverilta (0e)
Ohut lakki – Muutama ohut pipo löytyy (Kirpparilta yhteensä n.3e ja H&M 2e alesta)
Villasukat - Monet kudottu (Langat n.6e)
Villatakki ja -housut - saadaan Pilkun isomummulta (0e)

Bodyt 50-68 cm – kaikkia kokoja löytyy useampia (Uusia ja kirpparilta ostettu)
Potkuhousut ja housut 50-68 cm – kaikkia kokoja löytyy useampia (Kaikki ostettu kirppareilta n.20e)
Yöpuvut 50-68 cm – Kaikkia kokoja on ainakin pari (Ostettu kirpparilta)
Sukkahousut - 3kpl (Lastenkirpputori Into 2e, Ellos 12e 2kpl)
Sukat - löytyy USEAT pientä kokoa (Kirppareilta n. 10e, Ellos 6e 3paria, H&M n.15e 8paria)

Näiden lisäksi on tullut ostettua mm. neuleita, farkkuja, villapaita, huppareita ja erilaisia paitoja.

Alemmalla hyllyllä on yökkärit ja potkupuvut. 

Tältä hyllyltä löytyy kaikki koon 50cm-56cm. Edessä on koon 50cm housut ja puoli-ja potkarit sekä koon 50-56cm paidat. Keskimmäisellä rivillä on koon 50cm-56cm bodyt ja takarivillä on koon 50cm housut, potkarit ja puolipotkarit.

                      

Tangolla roikkuu kaikkea random vaatetta kuten paksumpia takkeja ja lappuhaalarit. Alemmalla hyllyllä on puolestaan neuleita ja collegepuku sekä koon 62cm potkuhousuja. Ylimmällä hyllyllä on koosta 62cm -> kaiken näköistä vaatetta; bodyt, potkarit, housut jne. 

~Paputus 30+6~

Masukuva 30+

Nyt jo oltais viikolla 30+ eli viimeiset 10 viikkoa alkanut. Voihan se kaveri päättää tulla vasta rv40+, mutta elätellään toiveita tuosta kymmenestä viikosta ! 

30+4

Nyt on alkanut masun silittely ihan kunnolla. Työkaverit, ystävät, sukulaiset ja hieman puolitutummatkin tuppaavat silitellä masua. Ei se ole ollut ihan niin häiritsevää kuin aluksi sen ajattelin olevan. Ehkä sitten jos vieraat ihmiset aloittavat sen masun silittelyn niin voi tulla ärtymys. 

Tajusin tuossa, että meille TAYSissa kerrottiin päivät silloin aikoinaan väärin. Eli kun uuden viikon kerrottiin alkavan tiistaina, niin eihän se niin voi olla, jos LA on MA 27.1.2014. Eli kaikki merkinnät ovat yhden päivän heitolla, mutta ehkä se ei haittaa! Josko tästä eteenpäin mentäis oikealla laskutavalla. 

~Paputus 30+5~

Ensimmäiset vaatteet jaoteltu

Aikaa sitten sain ensimmäiset vaatteet jaoteltua isompiin ja pienempiin kokoihin. Tähän satsiin kuului vain pieni osa kaikista vaatteista, jotka on hankittu. En tiedä mistä olin saanut käsityksen, että näitä vaatteita olisi jotenkin vähäsen. Ehkä se, että ne oli monessa pienessä nyssykässä vaatehuoneen hyllyillä, niin ei tullut kunnon käsitystä siitä kuinka paljon niitä todellisuudessa on. Nyt kun olen suurimman osan saanut jo laitettua kaappiin, niin totuus on paljastunut. Eilen mieheni tokaisi "Kuinkas monta niitä lapsia oli tulossa?" katsoessaan Pilkun vaatekaappiin. 

Minäkö vauvanvaateholisti? 

En varmasti ole ainut...

Koon 50-56cm vaatteet

Koon 62-68cm vaatteet

Pipot, myssyt, sukat yms.

Mutta kuka oikeasti voisi vastustaa niitä pienen pieniä vaatteita, jotka roikkuvat houkuttelevissa kuoseissa ja väreissä kauppojen hyllyillä? Tai kirpputorilta hintaan 0,5e tai 1e saatavia vaatteita? Onhan se aivan turhaa hamstrata juuri niitä pieniä kokoja sillä ne ovat käytössä vain pienen hetken. Aina vaan ei tule ajateltua niin järkevästi kun sydän sulaa niitä katsellessa.


~Paputus 29+5~

Neuvola rv29+1

Eilen oli taas aika neuvolaan. Siellä oli nyt eri opiskelija kuin toissa käynnillä. Oli kyllä mukava ja tuntui osaavan hommansa. Ihan pikkariikkisen oli ärsyttävää puhua asioista hänen kanssaan, koska eihän hän tietenkään voinut tietää, mitä tässä on meidän kohdalla ollut, niin joutui aina selittämään miksi jostain kysyn jne. Muuten ei mitään valittamista. Kyllä omasta puolestani saa opiskelijat opiskella kunhan vaan tietävät mitä tekevät! Eikä siinä selittelyssäkään mitään ongelmaa olisi muuten ollut, mutta tiesin miehen haluavan kotiin vielä syömään ennenkuin tämän täytyi lähteä töihin.

Neuvolassa selvisi:

• Verenpaine pysynyt samojen arvojen tienoilla koko raskauden ajan
• Paino oli jälleen noussut ja painonnousu on melko hurjaa, n.400g/viikko
• Vauvan sydänäänet olivat n.140 luokkaa
• SF-mitta oli 27cm eli kasvanut 5cm viime käynnistä
• Hemoglobiini oli 111
• Tarjonta edelleen pää
• Viime viikon kirvelyt/poltot eivät johtuneet pissatulehduksesta vaan olivat ilmeisesti supistuksia

Lisäksi ilmottauduimme parille valmennuskurssille; vauvan imetys ja hoito sekä synnytys. 26.11. on jo tuo synnytysvalmennus mutta tuo toinen oli vasta joulun alla.

Nyt alkoi sitten tiheempi neuvolassa ramppaaminen koska ollaan loppuraskauden puolella. Neuvolassa tulee käytyä vielä 2 kertaa ennen vuoden vaihdetta ja 31,12, on vielä neuvolalääkäri. Huomenna on myös edessä neuvolalääkärillä käynti, mutta se on ns. ylimääräinen noiden selkäkipujen ja viime viikon supistuksien vuoksi. Katsotaan mitä lääkäri sanoo töihin menosta vielä ennen mammalomaa. Tässä olisi kuitenkin 5 viikkoa ennen sen virallista alkamista. 

~Paputus 29+2~

Pilkun huone; tästä lähdetään

Muutimme kämppäämme vuonna 2009 kesällä, eikä meillä silloin vielä ollut aikeissa tehdä lapsia, mutta aina olemme tienneet, että joku päivä niitä haluamme. Ja kun muutimme kolmioon, meille oli täysin selvää mitä varten tuo yksi ylimääräinen huone on;
lastenhuone.

Monesti olemme ääneen pohtineet, että koskahan pääsemme sisustamaan tuon huoneen lapsenhuoneeksi. Kun alkukesästä r-testi näytti postiviista, ei mennyt montaakaan päivää kun iloitsin, että nyt pääsemme käsiksi tuohon ylimääräiseen huoneeseen. Valitettavan usein se on ollut meillä vain tavaroiden säilyttämistä varten. Ihanaa saada nuillekkin neliöille tarkoitus.

Ennen rakenneultraa käytin monet illat googlessa hakusanan "nursery" parissa. Hain ideoita ja inspistä muiden super hienoista lastenhuoneista. Tiesin kyllä kokoajan, ettei meille saada saman näköistä kuin niissä kuvissa (koska raha), mutta jotain pientä vinkkiä.

Kun saimme tietää, että Pilkku on poika, alkoi huoneen värin miettiminen. Aluksi pohdin harmaata, mutta lopuksi päädyimme vihreään. Se sopi sekä minulle, että miehelle. Maalien värivaihtoehtoja katsellessa meinasi itku tulla, koska vihreän sävyjä on tuhottomasti. Pikkuhiljaa värit kuitenkin karsiutuivat. Annoin miehen tehdä lopullisen valinnan ja nyt ehkä pikkuriikkisen harmittaa. Olisin itse kaivannut hieman tummempaa vihreää.

Tässä on kuitenkin kuvia siitä, mistä lähdimme.

Tälläkin hetkellä tuo kukkatapetti on edelleen seinässä. Aluksi ajattelin maalata tuon seinän ruskealla, mutta koska vastapäisen seinän väri ei olekkaan niin vihreä kuin aluksi suunnittelin, niin saattaa hyvinkin olla, että tuo tapetti saa toistaiseksi jäädä.

Tuo oikealla näkyvä kaappi on kiinteä, joten se on siinä ja pysyy. Laitoimme sinne lisää hyllyjä ja niimpä se sai virakseen olla Pilkun vaatekaappi. Ennen säilytimme siellä remppatarvikkeita. Uusi kaapin oven nuppi tulee ehdottomasti hankintalistalle.

Ylemmissä kuvissa näkyvä seinä on jo maalattu, kuten aiemmassa blogikirjoituksessa mainitsinkin. Laitoimme seinään ensiksi tasoitetapetin, koska alla oli liimalla laitettu sinertävän-harmaa tapetti, joka ei irronnut sitten millään. Tasoitetapetti oli todella huokoista ja sitä oli aivan tuhottoman ärsyttävä maalata. Tuntui, että se imi itseensä tuplamäärän maalia. Onneksi yksi purkki kuitenkin riitti, eikä tarvinnut lähteä hakemaan lisää kesken maalauksen. 

Pilkun huone on näiden kuvien jälkeen saanut jo nojatuolin, seinähyllyn ja hoitopöydän, mutta myös kasoittain vaatteita, jotka eivät ole vielä kaikki vielä löytäneet paikkaansa vaatekaapista. Nappaan joku päivä taas kuvia ja päivittelen projektin edistymistä.

~Paputus 28+6~

Sairasloma kutsui jälleen

Tämä viikko oli kokonainen työviikko sairasloman jälkeen ja alkuun näytti hyvältä. Maanantai ja tiistai sujui ihan todella hyvin. Selkään ei sattunut, mutta vaivana oli kirvelyä/polttoa alavatsassa/alapäässä. En oikein osaa sanoa kummalta "kipu" enemmän tuntuu, kirvelyltä vai polttelulta. Ajattelin ensin, että olen saanut pissatulehduksen, mutta perinteiset oireet puuttuivat; tiheentynyt virtsaamisen tarve, kirvely virtsatessa ja kutina alapäässä. En kuitenkaan ajatellut asiaa sen pidemmälle vielä alkuviikosta. Kuvittelin kai sen menevän ohi tai kehittyvän kunnon pissatulehdukseksi. 

Keskiviikkona kiinnitin huomion siihen, että tämä kirvely/poltto tuntui kiusaavan vain töissä ja kotona töiden jälkeen. Jälleen vaivaksi alkoi tulla myös selkäkipu. Iltapäivällä klo17 jälkeen jäimme pitämään iltapalaveria töihin. Istuin taukohuoneen sohvalle ja hetken siinä istuttuani tajusin, etten pääse siitä ylös kun selkään sattuu taas niin perhanasti. Onneksi oli työkavereita paikalla. Kun pääsin kotiin, päätin että seuraavana päivänä soitan neuvolaan. 

Torstaina kirvely/polttelu jatkui ja nyt selkä oli kipeä jo aamusta kun nousin sängystä. Töissä selkä kiusasi enemmän kuin koskaan. Kävely pisti selkään, vaippojen vaihtaminen pisti selkään ja kuravermeiden pukeminen muksuille pisti selkään kuin puukkoa olisi joku vääntänyt alaselkääni. Muksut saatuamme nukkariin soitin neuvolaan, mutta siellä ei ollut minun neuvolanterkka "H" paikalla vaan joku opiskelija. Selitin kyllä tälle opiskelijalle ongelmani ja kysyin tuosta kirvelystä/poltostakin, mutta ei hän oikein osannut kuin arvella asioita ja sovimme, että hän pyytää H:ta soittamaan seuraavana päivänä.

Perjantaina sain sitten oman neuvolanterkan H:n puhelimeen ja juttelimme pitkät pätkät. Selitin kuinka alkuviikko meni töissä ihan hyvin, mutta nyt taas on ruvennut selkä kipuilemaan niin etten meinaa saada töitä tehtyä. Hetken keskusteltuamme selkäkivuista H kysyi näistä kirvely/poltto tuntemuksista. Raskauden aikana olen vasta huomannut kuinka vaikea on selittää tuollaisia kipuja; missä tuntuu, miten tuntuu, aaltoileeko kipu, onko kipu säännöllistä. Parhaani mukaan selitin milloin ja missä tämä tunne tuntuu ja H veikkasi kyseessä olevan polttosupistuksia. Varuiksi sovimme kuitenkin, että ensi tiistaina katsotaan virtsa neuvolassa ja laitetaan tarvittaessa lähete labraan. H sanoi, että sairaslomalle kannattaa jäädä nyt heti vaikka sanoin kyllä voivani mennä maanantaina töihin. Päädyimme lopulta siihen, että H kirjoittaa MA-KE sairaslomaa ja TO minulla on aina neuvolalääkärille, joka katsoo sitten jatkoa. 

~Paputus 28+3~

Masukuva 28+0

VKO 28+0

Isyyspaketin lisäys

Sunnuntain isänpäivä lähenee ja malttamattomana odotan hetkeä jolloin pääsen antamaan rakentamani isyyspaketin miehelleni. 

Pari viikkoa sitten poikkesin Seppälässä ja silmiini pisti aivan ihana "I <3 my Daddy" -body. Hintaa bodyllä taisi olla 9,95e. Harmitti vain että pienin koko oli kokoa 62cm. Minusta pienempi esim. 50cm body olisi ollut aivan super suloinen. Tämä body saa paikkansa myös isyyspaketista.

Lisäksi törmäsin pinterestissä ideaan, jossa oli isälle ja lapselle tehty yhteen sopivat t-paidat. Hieman muokkasin ideaa ja etsin käsiini nettikaupan, josta sain tilattua t-paidan miehelle ja bodyn Pilkulle, omalla tekstillä varustettuna tietenkin. Lopulta päädyin paitashoppiin.

Mietin pitkään, että minkä teksti yhdistelmän vaatteisiin laittaisin. Lopulta päädyin hauskaan
"Daddy in training!" 
sekä
"Coaching daddy!"

T-paitaan ja bodyyn oli useita värivaihtoehtoja, mutta itse päädyin simppeliin navyn siniseen. Samoin tekstin värin sai valita itse ja mielestäni tuo valkoinen oli nappi valinta tuohon siniseen pohjaan.

Oli mukava huomata, että body oli ihan tutan tuote, joten tuskin kutistuu heti ensimmäisessä pesussa. Vaikka nämähän ovat enemmän sellainen hömppä-juttu kuin joka päiväiseen käyttöön tarkoitettu.

Hinta näille kahdelle tuotteelle oli about 24e ja ne tipahti postiluukusta noin 1vkon kuluttua tilauksesta. 

~Paputus 28+0~

Olen onnellinen !

Tänään on taas ollut yksi niistä päivistä, jolloin mieli on onnellinen. Olen ollut onnellinen rakkaasta miehestäni, mutta täytyy myöntää, että suurin syy tähän pilvissä liitelyyn on tuolla masuyksikössä.

Olen aina pitänyt lapsista. Pienenä hoidin mielelläni pienen pieniä pikkuserkkujani ja leikin heidän kanssaan tunteja. Hieman ennen kouluikää pyysin äidiltä ja iskältä lahjaksi pikkusiskoa, ja kun he minulle ilmoittivat, ettei niitä lapsia saa tuosta vaan, niin pyysin heitä ostamaan sellaisen Länskältä kun ensi kerran sinne menemme. Ala-asteella vietin aikaa koulukummilapseni kanssa koulupäivien jälkeen vaikka hän oli ekalla ja minä kuudennella. Yläasteella leikin edelleen pikkuserkkujeni kanssa, jotka olivat minua huomattavasti nuorempia ja hoisin heidän kavereiden pikkusisaruksia jos olimme ulkona yhdessä. Lukiossa koin ensimmäisen kerran vauvakuumeen ja lukiossa koin elämäni parhaimpia päiviä kun pikkusiskoni syntyi. Lukion jälkeen hoidon häntä kun äitini palasi töihin. Ja lopulta päädyin töihin päiväkotiin, jossa olen lasten ympäröimänä.

Kun päätimme mieheni kanssa, että nyt olisi lasten aika, pääni pääsi valloilleen kaikista vauva-asioista. Googlailin vauvoista ja raskaudesta, luin Vauva-lehteä, juttelin ystävien kanssa vauvoista, ostelin vauvanvaatteita ja mietin kaikkia ihania vauvatarvikkeita, jotka täytyisi hankkia raskauduttuani. Olin yhtä vauvakuumetta koko ihminen. 

Tiesin, ettei raskautuminen välttämättä onnistu ihan hetkessä, mutta toivoin hiljaa mielessäni, että josko pari kuukautta riittäisi yrittämiseen. Raskautuihan ystävänikin vanhingossa ja toinen tuttuni heti toisella yrittämällä. En koskaan uskonut yrittämisen olevan niin vaikeaa, mitä se lopulta oli. Se oli rankkaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Se oli rankkaa minulle ja välillä tuntui, että miehelleni vielä enemmän.

Tiedän, että monet joutuvat yrittämään lasta huomattavasti kauemmin kuin mitä me mieheni kanssa, mutta odottavan aika on pitkä. Ja tiedän ettei kaikki tule koskaan edes lapsia saamaan vaikka niitä haluaisi. En voi edes kuvitella heidän tuskaansa.

Silti noiden kuukausien, lopulta parin vuoden aikana kun vauvaa yritimme, tuntui ihan hurjan pahalta kerta toisensa jälkeen saada huonoja uutisia joko ovulaation tai raskauden suhteen. Jossain vaiheessa TAYS:in hoitoja ajattelin jo hetken, ettemme tule koskaan saamaan omaa lasta. Mietimme myös vaihtoehtoja, mitä teemme jos yrityksistä huolimatta emme normaalein keinoin vauvaa saa aluille. Vaikka ei meillä pelkät luomukeinot olleet käytössä, olihan meillä lääkkeet. 

Vieläkään en oikein ymmärrä kuinka tämä raskaus on mahdollinen. Me kävimme kontrollikäynnillä TAYSissa kun olin lääkkeeni pistellyt eikä yksikään munasolu ollut lähtenyt kasvamaan. Silti, juuri luovuttamisen hetkellä, se perhanan testi olikin positiivinen.

Kuinka pienistä asioista tämäkin raskaus on ollut kiinni. Meillä alkoi tuo petitouhukin olemaan jossain kohtaa hieman pakkopullaa kun "varmuuden vuoksi on pakko vehtailla". Tai ei se minulle ollut, koska lääkkeet saivat himoni taivaisiin, mutta mies oli eri fiiliksillä. Kun teimme päätöksen tuon viimeisimmän TAYS käynnin jälkeen, että pidämme kesän ajan taukoa hoidoista, alkoi myös pedin puolella vilkkaampi aikakausi. Mitä jos emme olisi vielä päättäneet luovuttaa? Olisimmeko ratkaisun hetkellä osuneet pedin puolelle? Mitä jos olisin aloittanut terolutit ilman, että tein raskaustestin?

En tiedä onko kroppa voinut saada pahimman ressipiikin pois kimpustaan sillä hetkellä kun me päätimme pitää hoidoista taukoa, jonka ansiosta osittain hedelmöitys on tapahtunut? Olenko ressannut hoitoja ja kokenut hirveätä painetta raskautumisesta, niin ettei kroppani ole suostunut hedelmöitykseen?

Oli asia kuinka tahansa, olen aivan äärettömän onnellinen tällä hetkellä, että mahassani pieni poika kasvaa ja kehittyy. En osaa edes sanoin kuvailla kuinka tärkeä tämä pieni ihminen meille on nyt jo. Pieni Pilkku on meidän molempien rakkauden kohde ja tämä tunne sitä pientä ihmistä kohtaan tulee varmasti vain kasvamaan kun hänet syliimme ensimmäisen kerran saamme.  

~Paputus 27+6~