Parhaalle ystävälle kertominen

Tänään kerroin vihdoin parhaalle ystävälleni suunnitelmastamme. Sanoin hänelle jo aiemmin, että minulla on hänelle asiaa, jonka haluan kertoa hänelle kasvotusten. Emme ole nähneet sen jälkeen kun päätöksen tein pari viikkoa sitten, eikä sen jälkeen kun mieheni kanssa vihdoin yhdessä päätimme, että nyt on aika. Tänään kun istahdimme autoon hän kysyi melko pian, että mikäs se asia oli, joka sinun piti kertoa. Jäädyin. En uskaltanutkaan kertoa. Sanoin, että kerron sitten myöhemmin.

Kun menimme kahville ajattelin, että nyt tai ei koskaan. Alotin "en ole raskaana, jos sitä olet miettinyt", ja ystäväni sanoi, että oli miettinyt että asia saattaisi olla juuri tämä. Niinpä jatkoin "mutta pillereitä ei ole enää käytössä.". En tiedä näinkö ystäväni ilmeessä pientä kauhua vai oliko se iloa puolestani, mutta oma oloni helpottui heti. Vihdoin voin puhua asiasta parhaalle ystävälleni.

~kp7/? yk1~

Mammaksi.fi

Tänään tuli mukavaa postia, nimittäin mammaksi.fi:stä tilaamani raskaus- ja ovistestit tipahtivat luukusta. Nopeaa oli palvelu ! Nyt vain odotellaan päivien lipuvan ohi, että päästäisiin sinne 11. päivän tienoille kierrossa. Haluan päästä tikuttamaan !

~kp6/? yk1~

Odotuksen makua

Tuntemukset on aika sekaiset. Pelottaa, innostuttaa, kauhistuttaa ja ihastuttaa.

Odotan innolla että kuukautiset loppuisivat, että päästäisiin tositoimiin, mutta pelkään olevani liian innostunut. Kauhistuttaa ajatus vanhemmille kertomisesta, mutta silti ihastuttaa ajatus omasta vauvasta.

En malttais millään odottaa ja pelkäänkin, että oma odotukseni ja intoiluni tekee vain hallaa ja pitkistyttää raskauden alkua. Kaikki sanovat, ettei saa yrittää liikaa, vaan pitää antaa kaiken tapahtua omalla painollaan. Mutta millä ihmeellä voit olla yrittämättä, kun olet toivonut omaa lasta jo monta vuotta ja vihdoin ollaan samalla sivulla miehen kanssa ja tahdotaan se vauva nyt. Voi voi..

Pari ystävääni on raskaana ja pari entistä luokkatoveriani on saanut jo vauvan. Odottavien ystävieni kanssa juttelu helpottaa mieltäni ja rauhottaa oloani, mutta luokkatoverieni vauvojen kuvien katselu ei helpota oloani yhtään. Päinvastoin! Aina kun päädyn katsomaan erään prinsessan kuvia olen pakahtua. Haluan oman nyyttini nyt heti välittömästi. Miksi pitää olla niin kärsimätön?

~kp3/? yk1~

Today is the Day !

Olemme alusta saakka puhuneet avomieheni kanssa unelmastamme saada nuorena lapsia. Olen kärsinyt suuresta vauvakuumeesta jo vuosia, joka on ajan mittaan vain tuntunut pahenevan.

Päätimme tänään avomieheni kanssa etten hae enää uusia laattoja e-pillereitä vaan vihdoin toteutamme yhteisen unelmamme. Koitamme saada vauvan. Päätöksen jälkeen olimme vain hiljaa, halasimme toisiamme ja hiljaisuuden rikkoi ilonkyyneleet.

Päätös tuntuu niin oikealta, jos jokin tuntuu näin oikealta, voiko se olla väärin?