Haluan nyt ja heti

Tänään on ollut tunteet taas aika herkässä. Enkä oikein tiedä mistä tämmönen johtuu. Vihdoin loppui menkatkin, joten ei pitäisi siitä johtua. Jokin nyt saa tunteet menemään vuoristorataa. Välillä olen todella hyvällä tuulella ja sitten yhtäkkiä jokin ärsyttää todella kovasti ja sen jälkeen kaikki jo itkettääkin. Ei tarvitse olla kuin hieman liikuttava laulu tai elokuva kun kyynelkanavat tulvivat. Ei taida olla hormoonit kohdillaan...Varsinkin sisäinen äitini on kokenut kovia hetkiä kuulessaan vauva-uutisia pitkin ja poikin.

Nyt kun on se aika tammikuulle, niin tuntuu ettei malttais odottaa enää yhtään. Haluan nyt heti sinne hoitoihin selvittämään missä vika. Huomenna miehen piti mennä simppatesteihin, mutta viikonloppuna oli aivan pakko päästä vaakamamboileen (Alitajuntani ei kestänyt enää yhtää odottelua), niin aika siirtyi pidemmälle viikolle. Kenties torstaille tai perjantaille, jos siis vaan on aikoja.  

Joka puolella näkyy nuoria äitejä pienien vauvojensa kanssa ja itselle tulee ensimmäisenä mieleen että "miksei meillä?"

Kutsu vastaanotolle

Vihdoinkin se kutsu saapui.

Oon päivystänyt puhelimen ääressä gynellä käynnistä saakka ja odottanut, että koska puhelin soi ja saan kuulla aikani hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalle. Tänään se sitten tipahti postiluukusta ja oli ihana nähdä ettei odotus ole pitkä. Aika on nimittäin jo 9.1. eli tässä on noin 1,5kk odottelua. Siihen väliin mahtuu pikkujouluja, joulu ja uusi vuosi, joten uskon ajan menevän siivillä. 

Kutsun mukana tuli kasa lippuja lappuja. Omat laput täytettäväksi miehelle ja naiselle, lisäksi ohjeistus miehelle simppatesteihin. Olen todella iloinen, että kutsussa mainittiin tästä. En meinaan ole saanut miestä lähtemään simppatesteihin, vaikka kuinka olen yrittänyt. Nyt aika on varattu myös niihin testeihin. 

Paskamaista tässä on se, että olen kärsinyt >26 päivää kestävästä vuodosta, joten emme ole päässeet heiluttelemaan peittoa makuuhuoneen puolella. Alitajuntani on melkein pakannut jo laukkunsa ja matkannut luostariin. Nyt kun vuoto on loppunut, emme saa harrastaa vaakamamboa. Alitajuntani varasi jo junalipun luostarin suuntaan. Ennen simppatestiä tulee olla 3-4vuorokautta ilman siemensyöksyä. BUUULLSHITT. Toisaalta, jos olen kestänyt 26 päivää jo ilman, niin tuskin muutama hassua vuorokautta enää missää tuntuu. 

~kp26/42-76 yk11 (>1v)~

Kateus, mikä ihana tunne

" Nykysuomen sanakirjan mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on. "

Näin minulle kertoi Wikipedia kaikessa viisaudessaan.

Sain tänään kesken työpäivän eräältä hyvältä ystävältäni viestin, että kaveri pariskuntamme saa toisen lapsensa. Se tunne, joka iski kun luin viestin oli aika uskomaton. Tuntui että sydän lähti paikoiltaan ensin muljahdettua rinnassa.

Se oli kateus, ärsytys, vitutus ja suru. 

Kateus, koska he saavat jo toisen. Missä meidän ensimmäinen?

Ärsytys, koska he saavat kaiken niin helpolla. Miksi meillä on aina kaikki hirveän työn ja tuskan takana?

Vitutus, koska ylemmät ^. MIKSI MIKSI MIKSI?

Suru, koska tuntuu että kaikki muut saavat lapsen paitsi me. Mitä me olemme tehneet väärin?

Ystävät sanovat minulle, ettei minun kannata verrata itseäni toisiin eikä stressata tämän asian suhteen. Tiedän että he yrittävät vain saada minun oloni paremmaksi, mutta todellisuudessa he melkein vain pahentavat sitä. Ensinnäkin. Kukaan, joka ei ole kokenut tätä tilannetta itse, ei voi tietää miltä tämä tuntuu. He eivät voi ymmärtää millaista tämä jatkuva odottaminen ja epätietoisuus on. Millaista on kokea tälläistä vauvakuumetta, haluta jotain näin kovasti. Heillä vauvasuunnitelmat ovat tulevaa, joskus vuosien päästä. Toisekseen. En minä pysty itse säätelemään mitä tunnen.

Loputtomat kysymykset "MIKSI", "MIKSEI ME" pyörivät päässä päivittäin. 

~ kp17/42-74 yk11 (>1v) ~

ps. Edelleen on täti kylässä...alkaa jo hieman kyllästyttämään taas tämä meininki..

Lähete

Nyt on käyty uuden gynekologin juttusilla ja tutkittavana. Tämä uusi gyne oli sitä mieltä, että meidän matka jatkuu hormoonipolille keskussairaalan puolelle. Jonon pituudesta ( hoitoon pääsystä ) ei osannut sanoa tarkkaa aikaa, mutta veikkasi 3-6kk. Ensin täytyy jaksaa odotta 2-3vkoa, jotta saadaan yhteyttä keskussairaalan osalta, että milloin päästään aloittamaan hoidot. Lähete kumminkin on nyt tehty. Kärsimme virallisesti lapsettomuudesta ja tarvitsemme lapsettomuushoitoja...hui...

Uusi Gynekologi sanoi, että uskoo ongelman olevan nyt minussa; "munasarjoissa on jotain ongelmaa, luultavasti hormoonallista. Ei kannata pelästyä". Kuitenkin edessä on myös miehen tutkimukset. Gyne teki taas jonkun tutkimuksen minulle ja se kesti normaalia kauemmin. Gyne oli hiljainen, tutki tarkkaan ja näytti mietteliäältä. Voi että noi tutkimukset voi tehdä kipeää. Mietin vain että kestän tämän kyllä, kestän mitä vain, jotta saisin oman lapsen.. Mielessä pyöri miljoona kysymystä yhtäaikaa ja jostain syystä en saanut kysytyksi, että näkyykö kuvassa jotain huolestuttavaa, sen verran pitkään gyne tutki. Jonkun kuvankin hän tulosti ja merkitsi jotain pisteitä sinne! Kumpa ei olisi mitään vakavaa...

Olo oli eilen helpottunut. Nyt kun tietää pääsevänsä kunnon hoitoihin ja tutkimuksiin ilman yksityisten paikkojen hintalappuja. Eihän ne tietenkään TAYSissakaan ilmaisia ole, mutta varmasti halvempia. Toisaalta alkoi hirveä ressi; mitäs jos emme voi saada lapsia? Mitä jos se vika on minussa, jos minä ei voi saada biologisia lapsia ollenkaa? Mitäs jos miehessä on jotain vikaa? Puoli vuotta on pitkä aika miettiä ja odottaa tutkimuksiin/hoitoihin pääsyä... kumpa päästäis lyhyemmällä odotuksella. 

En ikinä, en koskaan olisi uskonut, että joku päivä joutuisin lapsettomuustutkimuksiin. Iso perhe on aina ollut itsestäänselvyys. Ei ehkä olisi pitänyt pitää itsestäänselvyytenä. En koskaan murehtinut asiaa sen enempää, kun nuorempana sanottiin, että raskautuminen voi olla vaikeampaa epäsäännöllisten kuukautisten vuoksi. Ja kuinka naurettava olen ollut, kun olen kuvitellut vauvan tulevan heti kun ehkäisyn jättää pois. Ei se ihan niin mennytkään!

~ kp7/42-74 yk11 ( >1v) ~

Pitkästä aikaa

Viime kirjoituksesta onkin jo pidempi aika. Eipä tässä ole mitään ihmeellistä tällä välillä tapahtunutkaan. Sama meno on jatkunut eli kierrot ovat mitä milloinkin eikä tärppiä näy. Mielialat vaihtelevat melko paljon. Välillä itken silmät päästäni elämän epäreiluisuutta ja välillä olen suht ok tilanteen kanssa. Päivääkään ei mene ettenkö asiaa tavalla tai toisella miettisi, mikä tekee tästä henkisesti hyvin raskasta. Alitajuntani huutaa välillä armoa hyvin pitkien kuukautisten vuoksi, kun seksiä ei heru. Kun puolestaan sisäinen äitini itkee ovulaation puutosten vuoksi.

Söin ne keväällä saamani clomit ja terot, mutta ei ne mitään auttanut. Huoh! Tuntuu hieman siltä ettei nuo clomit enää edes pelitä minulla. Ei meinaan tuntunut sellaista kipua missään vaiheessa noiden kolmen kierron aikana kuin mitä viime joulukuussa tuntui. Enkä jaksanut koittaa edes bongailla ovista testien avulla, kun alkoi turhauttaa. En tiedä pitäisikö clomien annosmäärää nostaa vai mitä? Jättää kokonaan pois?

Mulla oli lokakuun alkuun varattu aika Uudelle Gynekologille, mutta jouduin perumaan sen. Nyt on uusi aika ensi viikolle. Uusi Gynekologini on erikoistunut lapsettomuuteen ja hormoonihoitoihin. Toivon saavani häneltä enemmän irti kuin edelliseltä gyneltäni. Vaikka Rouva Gynekologi oli ihana, niin tämän hoitokeinot olivat kuitenkin aina samat; teroja ja clomeja, joten päätin kokeilla toista gyneä. Harmi vaan että tänään alkoi menkat ihan kunnolla.( Tässä on meinaan viikon päivät ollut ihmeellistä nihkeää rusahtavaa vuotoa. Sama homma oli edellisessä kierrossa. Ties mitä tämäkin taas on...) Mietin tässä että pitäisi varmaan ottaa puheeksi lähete keskussairaalan hormoonipolille ja kysyä miehen uimareiden tarkistamisesta.

Eräs tuttavani kyllä kehui Ava-Klinikkaa. Ensikäynti siellä miehen kanssa on kuulemma ilmainen. Tällä käynnillä karkotetaan hieman tilannetta ja mietitään miten lähdettäis tutkimaan asiaa. Hoidot kumminkin tulisivat melko kalliiksi tuolla Avallakin, että melkein olen niiden keskus-sairaalan hoitojen puolella. Pelkään vaan että siitä tulee yhtä odottamista asioiden kanssa, kun sisäinen äitini on sitä mieltä että pitäisi saada se vauva nyt ja heti. Ollaan kuitenkin yritetty nyt reilusti yli vuoden, että ehkä odotus ei olisi niin pitkä? Josko ne ei laittais meitä odottelemaan turhia. Toivossa on hyvä elää...

Me olemme nyt todella monelle ystävälle kertoneet tilanteestamme ja he ovat olleet ihania siinä suhteessa etteivät kokoajan kysele asiasta. Tietävät sen ressaavan vaan enemmän, jos he kokoajan pommittavat kysymyksillä. Parhaimpien ystävien kanssa käymme melko avoimia keskusteluja mieheni ja minun tilanteesta. Se on yllättävän vapauttavaa, vaikka aluksi pelkäsin niitä keskusteluja.

Mieheni äidille on myös tieto yrittämisestä mennyt, mutta muutoin vanhemmat eivät vielä tiedä ja näin haluan asian pysyvän.

Terot ja Clomit

Niinhän siinä sitten kävi, että Rouva Gynekologi antoi reseptin jälleen terolutteihin ja clomeihin. Hän kummasteli suuresti, että kuinka kiertoni olikin noin hurjan pitkä (yli70kp) vaikka siinä kierrossa oli clomit käytössä. Kummastusta lisäsi myös yli 20kp kestäneet kuukautiset. Sisäinen äiti pahoittelee liian hyviä tarjoilujaan, jonka vuoksi täti viipyi liian kauan.

Paikat tutkittiin taas, eikä mitään kystia tai tukoksia näkynyt. Rakenteellisia syitä ei ainakaan hänen tutkimusten mukaan löydy siihen miksei raskautuminen onnistuisi. Syy taitaa löytyä ovulaation puutteesta/vähäisyydestä. Onneksi sain siis jälleen clomifenit, joilla ovulaatio pitäisi saada!

Olen lukenut foorumeilta, kuinka kunnallisella puolella käydään aina kontrollissa, jos käytössä on clomit. Ei minulle ole Rouva Gynekologi kertaakaan moisesta puhunut...

Nyt syön ensimmäistä terolut-kuuria. Kun ne on syöty, pitäisi jälleen alkaa kuukautiset (edellyttäen että ne loppuvat ennen terokuurin loppua tai sitten ne lasketaan jotenkin kummasti). Sitten taas 15. -29.kp syön terot. Kun tämän jälkeen on alkanut kuukautiset aloitan clomien syömisen, mutta otan myös terot vielä tässä kierrossa. Seuraava kierto onkin pelkkä clomi-kierto, jos ei sitä ennen tärppää.

~kp26/32-74 yk6~

Eikö jo riittäisi? Go away aunt!

Ensin ei meinannut tulla kuukautiset millään ja nyt mennään jo kp21 ja EDELLEEN tulee vuotoa. Nyt saisi jo riittää, sillä alkaa tuo ukkokin kyllästyä tähän tilanteeseen. Alitajuntani huutaa seksiä ja sisäinen äitini halajaa vauvaa, eikä kumpikaan onnistu tälläisen vuodon kanssa.

Kävin siis viime TO verikokeissa ja PE soittelin terveysasemalta tuloksia. Kaikki OK. Ainut mikä oli inasen koholla, oli jotkin tulehdusarvot. Eli ei pitäisi olla kilppareissa, eikä maksassa mitään vikaa.

Kysyin siinä sitten sairaanhoitajalta, että pitäisikö mun varata aikaa lääkärille, kun on nuo kuukautiset kestänyt kolme viikkoa. Tämä oli sitä mieltä, että olisi hyvä päästä gynekologin juttusille ja suositteli että menisin yksityiselle. Koska, ensinnäkin omalle lääkärille seuraava vapaa aika oli toukokuun lopulla ja sitten tarvitsen sieltä lähetteen gynelle, jos tahdon julkiselle puolelle gynen tutkittavaksi. Niimpä sitten varasin ajan ensi tiistaille Rouva Gynekologille. Harmittaa, että tuli edes tuhlattua aikaa oman lääkärin kanssa. Voi kyllä olla, että sain verikokeet halvemmalla sitä kautta, mutta koskiklinikan kautta nekin olisi varmasti onnistunut nopeampaa.

Sairaanhoitaja oli sitä mieltä, että jokin minun hormoonitoiminnassa on vikana (No shit Sherlock), kun kuukautiset on kestänyt jo näin kauan ja lisäksi meni tuo 74 päivää ennenkö ne edes alkoivat.

Kumpa tämä asia saataisiin selville ja pääsisimme yrittämään vauvaa ilman, että joutuu pelkäämään ettei tämä koskaan onnistu...

~kp21/32-74 yk6~

Omalääkäri on turhalääkäri

Tänään oli sitten kauan odottamani aika omalle lääkärille. Eikä reissu olisi voinut olla turhempi. Lääkäriä ei ilmeisestikkään kiinnostanut minun ja mieheni murhe. Tämä kysyi meiltä muutaman hassun kysymyksen, totesi minulla olevan pari liikakiloa ja passitti verikokeisiin. Ei kertonut mitä katsotaan ja miksi katsotaan. Ei kertonut mitä tehdään tulosten jälkeen. Ehkä tämä on oman lääkärin tapa aloittaa tutkimukset, että missä on vika, mutta olisi voinut hieman enemmän kertoa, mitä tutkimuksia tehdään ja koska päästää TAYSin puolelle, jos niin vaaditaan. Lääkäri tarjosi teroja, mutta kieltäydyin.

Tätä lääkärillä käyntiä odotin yli kuukauden ja mitä jäi käteen...murheellinen mieli ja epätietoisuus. Sisäinen äitini huusi ja pomppi lääkärin edessä, että auta. Minä senkun istuin tyynenä penkillä ja mietin, että itkenkö heti vai vasta kotona. Suosittelen, että jos haluatte saada vauvaprojektinne eteenpäin, menkää johonkin muualle kuin omalle lääkärille. Siellä ei tunnu lääkäreitä kiinnostavan asiakkaan ongelmat eikä niille juuri mitään tunnuta tekevän. Varsinkaan jos olette nuoria.

Tänään on varmaankin yk6 alku! Jo oli kyllä aikakin. Seitsemänkymmentäneljä päivää kesti. Mutta hei! Ilman terolutteja.

~kp1/32-74 yk6~

Clomit syöty...

Eli eli.. Clomi-kuuri tuli syötyä ihan normaaliin tapaan. Erona aiempaan kuuriin oli, etten bongannut ovista laisinkaan kp14 aikaan. Monena, ja todellakin MONENA, päivänä tikutin ovista, mutta aina jäi testiviiva haaleaksi.

Nyt mennään kierrossa niiin pitkällä, että varasin pari viikkoa sitten ajan omalle lääkärille, kun ei tunnu kropassa tapahtuvan mitään ! Ei ovista, ei tätiä. Olen tehnyt varmaan 3-5 negatiivista r-testiä. Nyt pitää odottaa että 26. pv päästään miehen kanssa lääkärin kanssa juttusille.

~ kp65/? yk5~

Clomifen vol2.

Niinhän siinä sitten kävi, että täti tuli kylään viime viikolla. Kyllähän sitä vitutti aika suuresti, mutta ei ihan niin kovasti kun niinä päivinä, jolloin testit näytti negatiivista. Melkein hurrasin jo mielessäni, että nyt tärppäsi, kun laskin jostain syystä, että kp28 olisi menkkojen pitänyt alkaa eikä niitä näkynyt.

Sitten aloin laskemaan, (Kyllä, tässä pisteessä sitä nyt ollaan, että lasketaan tunteja. Voi apua.) että jos se vie sen 48h ovulaatiotestin näytettyä positiivista, että ovis oikeasti tapahtuu, niin ovis tapahtui tiistaina 27.12.. Ja tiistaista n.24h eli päästään keskiviikkoon, että mahdollinen hedelmöittyminen tapahtuu, niin eihän se täti ollut kuin yhden päivän myöhässä saapuessaan viime torstaina. Melko täsmällinen täti. Sisäinen äitini haistattaa tädille pitkät ja käskee painumaan hornan tuuttiin.

Lauantaina alkoi siis jälleen clomifen-kuurin syöminen. 1 x 2tabl kierron 3.-7. päivä. Ja jos nyt tästä kierrosta ei tärppää, niin pitää olla yhteydessä Rouva Gynekologiin. Minulla ei ole mitään tietoa siitä, että kuinka tästä sitten jatketaan. Täytyy toivoa parasta, että tämä olisi se meidän kierto. Alitajunta kun se nauraa päin naamaa että samaahan sitä toivottiin jo yk1.

Tässä on nyt pientä häähässäkkää vauvahaaveiden rinnalla. Ehkä kaikki keskittyminen häihin saa mieleni pois vauvanteosta ja ressaaminen asian suhteen vähenee.

~kp 5/32 yk5~

Testaamista ovulaation jälkeen

*Syvä huokaus*

En edes tiedä miten ja mistä aloittaisin...nyt mennään kp31/27-?. Tuttuun kärsimättömään tapaani olen testannut jo viikonlopusta saakka. LA yksi viiva. SU yksi viiva. MA yksi viiva. TI yksi viiva. Hitto!

Tätiä ei ole vielä näkynyt, mutta niin kova on vatsakipu välillä, että melkein kaksikerroin on pakko mennä. Monasti olen jo juoksu jalkaa mennyt vessaan, koska olen ollut sata varma, että nyt ne alkoi, nyt saapui täti kylään. Ei kuitenkaan ole vielä. Ovulaation puutteesta ei voi olla kyse. Oli niin kovat ovulaatiokivut silloin parisen viikkoa sitten. Ja oli se sunnuntai, kun ovistikku antoi selvän plussan. Lisäksi nännit ovat kosketusarat olleet oviksesta saakka ja ovat siis edelleen. Mitä kummaa tässä nyt taas tapahtuu!? Ajattelin päässeeni tästä epätietoisuuden piinasta clomien avulla, mutta en näköjään päässytkään. Tai voihan se olla, että olen vain liian hätäinen sekä kärsimätön ja täti kaahaa pihaan hyvinkin pian?

Heinäkuussa 2011 toivoin, että heti ensimmäisestä kierrosta tärppäisi. Ei kyllä tärpännyt ei. Eikä mikään ihmekkään, kun nyt vasta ovuloin tässä kierrossa ensimmäisen kerran pillereiden lopettamisen jälkeen! Tätä pelkäsin silloin yk1 aikaan, että vielä puolen vuoden päästäkin yritetään kynsin ja hampain. Ehkä yrittämistä pitäisi välttää, mutta helpommin sanottu kuin tehty. 

Kuka tahansa, joka kovasta vauvakuumeesta kärsii, tietää, että ainut asia mikä mielessä pyörii on kiertopäivät, ovulaatio, tärppääminen ja pikkuvauvat!

Jos nyt pystyisin menemään takaisin vuoteen 2008 ja pääsisin itseni luokse siihen päivään, jolloin pillerit menin hakemaan, ottaisin itseäni hartioista kiinni ja huutaisin "ÄLÄ HAE NIITÄ MYRKKYJÄ!" On varmasti monia ihmisiä, joille pillerit sopii mainiosti, eikä niiden lopettamisen jälkeen ole mitään ongelmaa saada kroppaa toimimaan entiseen tapaan. Sitten on ihmisiä kuten minä. Joiden kroppa ei palaudu vielä puolessa vuodessakaan normaaliin ilman lääkkeitä. Lisää lääkkeitä kroppaan vaan...

Nyt on hyvä sanoa "miksen kuunnellut äitiäni? Äiti oli niiiin oikeassa"

~yk31/27-? yk4~