Tuntemukset on aika sekaiset. Pelottaa, innostuttaa, kauhistuttaa ja ihastuttaa.
Odotan innolla että kuukautiset loppuisivat, että päästäisiin tositoimiin, mutta pelkään olevani liian innostunut. Kauhistuttaa ajatus vanhemmille kertomisesta, mutta silti ihastuttaa ajatus omasta vauvasta.
En malttais millään odottaa ja pelkäänkin, että oma odotukseni ja intoiluni tekee vain hallaa ja pitkistyttää raskauden alkua. Kaikki sanovat, ettei saa yrittää liikaa, vaan pitää antaa kaiken tapahtua omalla painollaan. Mutta millä ihmeellä voit olla yrittämättä, kun olet toivonut omaa lasta jo monta vuotta ja vihdoin ollaan samalla sivulla miehen kanssa ja tahdotaan se vauva nyt. Voi voi..
Pari ystävääni on raskaana ja pari entistä luokkatoveriani on saanut jo vauvan. Odottavien ystävieni kanssa juttelu helpottaa mieltäni ja rauhottaa oloani, mutta luokkatoverieni vauvojen kuvien katselu ei helpota oloani yhtään. Päinvastoin! Aina kun päädyn katsomaan erään prinsessan kuvia olen pakahtua. Haluan oman nyyttini nyt heti välittömästi. Miksi pitää olla niin kärsimätön?
~kp3/? yk1~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti