Tänään sai eräs ystäväni tietää minun ja avomieheni suunnitelmista. Aluksi ajattelin, etten kerro kenellekkään muulle kuin parhaalle ystävälleni ennenkuin on jotain oikeaa kerrottavaa. En tietenkään malttanut. Sen verran innoissaan olen nyt tästä projektista. (Miksi kokoajan puhun tästä projektina?) Oli aivan ihanaa päästä puhumaan hänen kanssaan kaiken maailman vauva-jutuista, sillä hänellä on laskettuaika joulukuussa ja tietää millaista on kärsiä järjettömästä vauvakuumeesta. Heillä oli ollut tilanne se, että ystäväni K oli kärsinyt vauvakuumeesta pidemmän aikaa, mutta olivat yhdessä päättäneet odottaa. Meillä puolestaan mies on pidemmän aikaa toivonut perheenlisäystä ja minä olen halunnut odottaa.
Olen tässä myös miettinyt, että milloin kerron meijän tyttöporukalle asiasta. He ovat kuitenkin kaikki erittäin rakkaita ja heidän kanssaan saattaisi olla helpottavaa päästä puhumaan tästä jännäilystä. Toisaalta ehkä on kumminkin fiksuinta odottaa sinne, että on oikeasti jotain kerrottavaa? Muutoin alkaa kyselyt tärppäämisestä ja se puolestaan aiheuttaa varmasti paineita.
Voi kun nyt vain tärppäisi niin ei tarvisi jännittää enää. Ystäväni sanoi, että ensimmäinen kierto pillereiden lopettamisen jälkeen on usein hyvin hedelmällinen. (Meidän tuurilla tässä kuitenkin menee vuosia) Saas nähdä kuinka on meidän kohdalla, kun ne kuukautiset olivat niin kovin epäsäännölliset ennen pillereiden aloittamista. Ei pitäisi miettiä ja stressata asiaa, mutta kuinka voisin olla miettimättä kun mielessä pyörii vain vauvat, vauvanvaatteet ja pinnasängyt? Varsinkin nyt kun tämä päätös on vihdoin tehty tämän projektin aloittamiseksi. Onkohan miehillä koskaan tällaista vauvakuumetta? Töissä huomaan kuinka katseeni oikeen etsimällä etsii raskaana olevia naisia ja niitä tuntuu olevan nyt joka paikassa. Ehkä asiaan kiinnittää nyt vain enemmän huomiota, mutta tuntuu niin kovin moni nainen olevan maha pystyssä. Ja ne ihanat nyytit rattaissa! Tekisi mieli ottaa yksi kotiin, kun niitä ihastelee. Älkää pelätkö, en ole lapsikaappari. Välillä tulee kummallinen halu sanoa näiden nyyttien väsyneen näköisille äideille, että uskon sen olevan rankkaa, mutta olkaa onnellisia ja hymyilkää vähän!
Ovistikku näytti taas negatiivista...
~kp16/? yk1~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti