Tänään oli sitten kauan odottamani aika omalle lääkärille. Eikä reissu olisi voinut olla turhempi. Lääkäriä ei ilmeisestikkään kiinnostanut minun ja mieheni murhe. Tämä kysyi meiltä muutaman hassun kysymyksen, totesi minulla olevan pari liikakiloa ja passitti verikokeisiin. Ei kertonut mitä katsotaan ja miksi katsotaan. Ei kertonut mitä tehdään tulosten jälkeen. Ehkä tämä on oman lääkärin tapa aloittaa tutkimukset, että missä on vika, mutta olisi voinut hieman enemmän kertoa, mitä tutkimuksia tehdään ja koska päästää TAYSin puolelle, jos niin vaaditaan. Lääkäri tarjosi teroja, mutta kieltäydyin.
Tätä lääkärillä käyntiä odotin yli kuukauden ja mitä jäi käteen...murheellinen mieli ja epätietoisuus. Sisäinen äitini huusi ja pomppi lääkärin edessä, että auta. Minä senkun istuin tyynenä penkillä ja mietin, että itkenkö heti vai vasta kotona. Suosittelen, että jos haluatte saada vauvaprojektinne eteenpäin, menkää johonkin muualle kuin omalle lääkärille. Siellä ei tunnu lääkäreitä kiinnostavan asiakkaan ongelmat eikä niille juuri mitään tunnuta tekevän. Varsinkaan jos olette nuoria.
Tänään on varmaankin yk6 alku! Jo oli kyllä aikakin. Seitsemänkymmentäneljä päivää kesti. Mutta hei! Ilman terolutteja.
~kp1/32-74 yk6~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti