Heräsin aamulla todella hyväntuulisena. Olin niin positiivinen, että töissä työkaveritkin katsoi hieman kieroon. Minulla oli jostain syystä todella vahva tunne, että nyt tämä kaikki vaiva antaa takaisinpäin jotain. Töistä lähdin harmaasta säästä huolimatta hyvin iloisena ja sisäinen äitini mietti kuinka ihanaa elämä on. Olin TAYSissa hyvissä ajoin ja hymyillen kirjoittelin ystävälle odotushuoneessa, että täällä sitä ollaan jälleen ja toivottavasti viimeistä kertaa tämän syyn vuoksi.
Sitten tuli vuoroni. Lääkäri oli sama kuin edellisellä kerralla. Muisti minut maanantailta jotenkuten. Sanoi että mennään heti asiaan. Housut pois ja pedille makaamaan. Tottelin. Asetuin mukavaan asentoon ja ultraus aloitettiin.
Kohdun limakalvo oli kasvanut ja näytti kuulemma edelleen todella hyvältä. Paksuus taisi olla 14mm luokkaa. Sitten aloitettiin munasarjojen tutkinta. Lääkäri hiljeni ja hymäili vain hiljaa jotain aina välillä. Sitten sanoi, että toisessa munasarjassa ei näy mitään. Toisen löytämisessä meni aikansa ja kun se vihdoin saatiin ruudulle näkyviin, niin lääkäri sanoi ettei näe enää laisinkaa sitä rakkulaa mikä maanantaina vielä näkyi. Sisäisen äitini kasvot kalpenivat ja tiesi ettei tämä tarkoita hyvää. Olin yhtenä kysymysmerkkinä makoillessani siinä ja tuijotin ultran kuvaruutua yrittäen ymmärtää siitä jotain. Lääkäri selitti että, munasarjoissa oli vain nestettä, mikä luultavimmin tarkoittaa, että olen jo ovuloinut, JOS olen ovuloinut. Ovulaatio on siis tapahtunut liian aikaisin, eikä minun pieni 10mm rakkulani riitä raskautumiseen. Lääkäri pyysi kokeneemman kollegansa paikalle tutkimaan minua ja kysyi tämän mielipidettä, että mikä tässä on homman nimi. Tämä extra-lääkäri oli samaa mieltä, että olen ovuloinut viikon aikana, mutta rakkulani on liian pieni koska maanantaina rakkulalla oli kokoa vain se 10mm. Ja että ensi kierrossa aikainen ovulaationi tulee ottaa huomioon.
Nyt nähdään n. 14pv päästä, että olenko todella ovuloinut aikaisin kierrosta vai en. Jos täti ei saavu paikalle jotakuinkin kahden viikon kuluttua, niin sitten soittelen takaisin hormonipolille ja saan reseptin terolutteja. Jos menkat alkavat tuolloin oletettuna aikana, alan syömään jälleen kerran clomeja kp 3.-7. ja siihen perään alan pistämään gonalia kp 8.-9. ja kp 10 menen taas ultraan TAYSiin.
Lähdin TAYSistä täysin erituulisena kuin mennessäni sinne. Pidättelin itkua, kun puin takkiani päälle polilla. Päästyäni ulos romahdin kyykkyyn parkumaan sisäisen äitini tehdessä samoin, mutta huomattavasti dramaattisemmin. Hetken mietin, että heitän hanskat tiskiin ja luovutan. Joka kerta jotain vialla tai epäonnistunut. Aloin miettimään pariskuntia, jotka kärsivät tästä vuosia ja nousin pystyyn taistelutahtoani etsien. Vielä ei luovuteta.
Mikä ihme siinä on, ettei koskaan voi tulla hyviä uutisia?
~kp15/26-? yk>1,5v~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti