Niinhän siinä sitten kävi, että täti tuli kylään viime viikolla. Kyllähän sitä vitutti aika suuresti, mutta ei ihan niin kovasti kun niinä päivinä, jolloin testit näytti negatiivista. Melkein hurrasin jo mielessäni, että nyt tärppäsi, kun laskin jostain syystä, että kp28 olisi menkkojen pitänyt alkaa eikä niitä näkynyt.
Sitten aloin laskemaan, (Kyllä, tässä pisteessä sitä nyt ollaan, että lasketaan tunteja. Voi apua.) että jos se vie sen 48h ovulaatiotestin näytettyä positiivista, että ovis oikeasti tapahtuu, niin ovis tapahtui tiistaina 27.12.. Ja tiistaista n.24h eli päästään keskiviikkoon, että mahdollinen hedelmöittyminen tapahtuu, niin eihän se täti ollut kuin yhden päivän myöhässä saapuessaan viime torstaina. Melko täsmällinen täti. Sisäinen äitini haistattaa tädille pitkät ja käskee painumaan hornan tuuttiin.
Lauantaina alkoi siis jälleen clomifen-kuurin syöminen. 1 x 2tabl kierron 3.-7. päivä. Ja jos nyt tästä kierrosta ei tärppää, niin pitää olla yhteydessä Rouva Gynekologiin. Minulla ei ole mitään tietoa siitä, että kuinka tästä sitten jatketaan. Täytyy toivoa parasta, että tämä olisi se meidän kierto. Alitajunta kun se nauraa päin naamaa että samaahan sitä toivottiin jo yk1.
Tässä on nyt pientä häähässäkkää vauvahaaveiden rinnalla. Ehkä kaikki keskittyminen häihin saa mieleni pois vauvanteosta ja ressaaminen asian suhteen vähenee.
~kp 5/32 yk5~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti