Eilen käytiin taas TAYSin ihmeellisessä maailmassa. Sisäinen äitini lähti kotiin itkien taas vaihteeksi. Eli ei ollut follikkeleita, jotka olisivat kasvaneet. Suurimmat olivat vaivaiset 7mm.
Lääkäri päätti kuitenkin, että koitetaan vielä kerran tässä kierrossa tuolla Gonalilla, mutta annosmäärää nostettiin taas puolella, eli 50UI/vrk vaihtui 75UI/vrk. Mennään taas perjantaina ultraan ja jos näkyy ettei mtn ole tapahtunut, niin tämä kierto päätetään ja uusi sotasuunnitelma tehdään ensi kiertoa varten.
Oli puhetta, että sitten ens kierrossa nostettaisiin clomien määrää tai vaihdetaan clomit toisenlaiseen lääkkeeseen, joka ajaa kuitenkin saman asian.
Minusta voisi olla ihan hyvä, jos kokeiltais jollain toisella lääkkeellä, kun tuon clomin toimimattomuus on nähty niin monesti minun kohdalla. Sisäinen äitini risti kädet puskalle kun puhuttiin taas clomien syömisestä. En edes ymmärrä miksi sitä lähdettiin kokeilemaan. Okei, koskaan ei tehty Koskiklinikalla ultrausta, että oltais nähty clomifenin vastine minun kohdalla. Kuitenkin oli se yksi kierto, jolloin clomit varmasti toimivat, kun sain positiivisen ovistestin tehtyä joulupäivänä. Muissa kierroissa kuitenkin ovistestit ovat pukanneet pelkkää negaa ja kierrot olleet reilusti päälle 60 päivää. Parhaimmillaan oltiin +90kp.
Eilen oli taas hieman alakuloinen olo, kun lähdettiin TAYSista kotiinpäin. Onneksi ei tarvinnut mennä enää töihin sieltä. Kyllä sitä tulee mietittyä, että mitähän pahaa sitä on tehnyt tässä tai edellisessä elämässä, että näin koetellaan? Miksi meillä kaiken saaminen on niin hirveän työn ja tuskan takana? Tuntuu ihan hirveen pahalta, kun tietää että vika on nyt minussa itsessä, ja minun takiani mieheni ei saa sitä kauan haluamaansa omaa lasta. Mitäs jos se päivä koittaa, kun mies ei enää jaksa näitä hoitoja eikä jaksa olla lohduttava olkapää minulle kun itken elämän vääryyttä?
Eräs ystäväpariskuntamme saa marraskuussa toisen lapsensa. Heidän pojastansa tulee tuolloin isoveikka. Hieman katkerana luin viestin, kun ystävä asiasta kertoi. Eihän se minulta ole millään tavalla pois, että toisille ne omat lapset suodaan helpommin, mutta minkäs ihminen tunteilleen voi?
~kp 23/45 yk>1,5v~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti