Uusi Gynekologi sanoi, että uskoo ongelman olevan nyt minussa; "munasarjoissa on jotain ongelmaa, luultavasti hormoonallista. Ei kannata pelästyä". Kuitenkin edessä on myös miehen tutkimukset. Gyne teki taas jonkun tutkimuksen minulle ja se kesti normaalia kauemmin. Gyne oli hiljainen, tutki tarkkaan ja näytti mietteliäältä. Voi että noi tutkimukset voi tehdä kipeää. Mietin vain että kestän tämän kyllä, kestän mitä vain, jotta saisin oman lapsen.. Mielessä pyöri miljoona kysymystä yhtäaikaa ja jostain syystä en saanut kysytyksi, että näkyykö kuvassa jotain huolestuttavaa, sen verran pitkään gyne tutki. Jonkun kuvankin hän tulosti ja merkitsi jotain pisteitä sinne! Kumpa ei olisi mitään vakavaa...
Olo oli eilen helpottunut. Nyt kun tietää pääsevänsä kunnon hoitoihin ja tutkimuksiin ilman yksityisten paikkojen hintalappuja. Eihän ne tietenkään TAYSissakaan ilmaisia ole, mutta varmasti halvempia. Toisaalta alkoi hirveä ressi; mitäs jos emme voi saada lapsia? Mitä jos se vika on minussa, jos minä ei voi saada biologisia lapsia ollenkaa? Mitäs jos miehessä on jotain vikaa? Puoli vuotta on pitkä aika miettiä ja odottaa tutkimuksiin/hoitoihin pääsyä... kumpa päästäis lyhyemmällä odotuksella.
En ikinä, en koskaan olisi uskonut, että joku päivä joutuisin lapsettomuustutkimuksiin. Iso perhe on aina ollut itsestäänselvyys. Ei ehkä olisi pitänyt pitää itsestäänselvyytenä. En koskaan murehtinut asiaa sen enempää, kun nuorempana sanottiin, että raskautuminen voi olla vaikeampaa epäsäännöllisten kuukautisten vuoksi. Ja kuinka naurettava olen ollut, kun olen kuvitellut vauvan tulevan heti kun ehkäisyn jättää pois. Ei se ihan niin mennytkään!
~ kp7/42-74 yk11 ( >1v) ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti